Kantojen ja metsänreunan etäisyyden vaikutus kaarnakuoriaisten jakautumiseen hakkuuaukoissa

Abstract

Viime vuosina kantojen korjuu energiapuuksi on lisääntynyt, mikä vähentää eliöstön monimuotoisuutta hakkuualoilla. Hakkuuaukoille jätetyt kannot tarjoavat resursseja esimerkiksi kaarnakuoriaisille, jotka ovat nilaa syöviä kovakuoriaisia. Kaarnakuoriaiset toimivat tärkeinä lahottajina aloittaen lahotusprosessin, mutta toisaalta ne aiheuttavat myös taloudellisia tappioita vahingoittaessaan metsäteollisuudessa käytettävää puuta. Kantojen jättäminen hakkuuaukolle voi herättää taloudellisesta näkökulmasta huolen, että kaarnakuoriaiset lisääntyvät kantojen myötä myös terveessä pystymetsässä. Tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää, houkuttelevatko kannot kaarnakuoriaisia ja vaikuttaako kantojen sijainti hakkuuaukossa houkuttelevuuteen. Tutkimusaloina oli kaksi kahden hehtaarin kokoista kuusikon päätehakkuualaa Jyväskylässä. Aloille asetettiin yhteensä 24 ristikkoikkunapyydystä touko-kesäkuuksi 2017. Toistoja oli neljä ja kuhunkin toistoon asetettiin kuusi pyydystä. Pyydykset asetettiin 20 m ja 50 m etäisyydelle hakkuualojen reunasta ja kummallekin etäisyydelle laitettiin pyydykset kannoille, hakkuutähdekasoille ja avomaalle. Pyydyksillä saatiin yhteensä 3641 kaarnakuoriaista, jotka määritettiin lajitasolle. Pyydyksen etäisyyden ja sijainnin vaikutusta kokonaisyksilömäärään, lajimäärään sekä runsaimpien lajien yksilömääriin testattiin keskiarvotesteillä. Etäisyydellä hakkuualan reunasta ei todettu olevan vaikutusta kaarnakuoriaisten kokonaisyksilömäärään, mutta kannoilla oleviin pyydyksiin yksilöitä tuli muita pyydyksiä enemmän. Kuusentähtikirjaajia oli enemmän lähellä hakkuuaukon reunaa kuin hakkuuaukon keskellä ja kulokaarnakuoriaisia oli enemmän keskellä. Usealla lajilla kannoilla olleissa pyydyksissä yksilöitä oli enemmän kuin muissa kohteissa olleissa pyydyksissä. Tulosten perusteella kantojen korjaamista ja jättämistä hakkuuaukolle voidaan pohtia monimuotoisuuden ja taloudellisen näkökulman kannalta. Perusteltua olisi jättää kantoja hakkuuaukon eri osiin, sillä kaarnakuoriaisten määrä ei vaihtele eri etäisyyksillä. Näin pystymetsän lähellä kuoriaisia ei ole enemmän eikä riski terveisiin puihin iskeytymisestä kasva. Lisätutkimus hakkuuaukon eri osien houkuttelevuudesta sekä kantojen jättämisen vaikutuksista terveen metsän tuhoihin on kuitenkin tarpeen.

Stump harvesting has become more common in the past couple of years. Stumps form a resource for many organisms, so extraction decreases local biodiversity. For example bark beetles (Curculionidae: Scolytinae) use stumps as a breeding material. Bark beetles eat phloem, live in injured trees and are important organisms to start decomposition processes. On the other hand bark beetles cause economical loss by injuring timber. Leaving stumps to the clear-cut is important to biodiversity but can cause a concern about bark beetles to use healthy trees as a breeding material. The aim of this study was to find out whether stumps and their distance from forest edge impact the abundance of bark beetles. The number of bark beetles was studied in two Norway spruce dominated clear-cuts of two hectares in Jyväskylä, Central-Finland. Bark beetles were collected with window-traps from the end of April to beginning of July 2017. There were all together 24 traps in four replications. Traps were placed in two different distances, 20 m and 50 m from the forest edge. In both distances, there was a trap in three different locations: stump, pile of harvesting residues and open land. In total, 3641 bark beetles were caught and identified. Effects of location and distance to the numbers of beetles, number of species and amount of beetles in different species were tested. Distance did not affect the abundance of bark beetles. There were more bark beetles in the traps on stumps than in the other traps. In addition, many of the species were more numerous on stumps. Distances from the forest edge differed in two species Pityogenes chalcographus and Orthotomicus suturalis. There were more Pityogenes chalcographus in the traps near the edge of the clear cut than in the traps center of the clear-cut. Orthotomicus suturalis was more common in traps in the center of the clear-cut than near the edge. Decisions about stump extraction can be discussed based on these results. According to these results, it is safe for the standing forest to leave stumps in any part of the clear-cuts. The distance doesn’t effect to the number of bark beetles, so stumps may not increase the amount of bark beetles in standing trees. Further studies about the effects of different parts of clear-cuts to amount of bark beetles are needed. It is also important to study whether stumps effect to the bark beetle abundance in healthy standing forests.