Effect of CBASP therapy on the neurophysiological responses to pictures of neutral faces in depression : an event-related potential study

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee masentuneiden ja terveiden koehenkilöiden tunnetiedon käsittelyn eroja. Tarkoituksena on selvittää, onko masentuneiden ja terveiden koehenkilöiden välillä eroa kasvonilmeiden välittämän tunnetiedon käsittelyssä aivoissa, ja vaikuttaako kognitiivis-behavioraalinen CBASP-psykoterapia aivovasteisiin.

Tutkimuksen 42 koehenkilöstä 32 oli masentuneita ja 10 terveitä. Masentuneet koehenkilöt jaettiin sattumanvaraisesti terapiaryhmään ja tavanomaisen hoidon ryhmään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin EEG-aineiston ERP-analyysia. EEG-aineistosta tarkasteltiin kasvokuvien esittämiseen liittyvää aivoaktivaatiota. Keskiarvot kasvokuvien aiheuttamista vasteista laskettiin ryhmittäin ja jokaiselta koehenkilöltä erikseen. Pääasiallinen tarkastelun kohde oli vasteet neutraaleille kasvokuville, kun niitä edelsi a) neutraali b) iloinen c) surullinen ilme. Näitä kolmea kategoriaa tarkasteltiin vasemman ja oikean näköaivokuoren päällä olevalta kanavalta kahdessa eri aikaikkunassa. Varsinainen tilastollinen analyysi tehtiin toistomittausten varianssianalyysilla.

Tuloksista havaittiin ensimmäisessä aikaikkunassa (80-160 millisekuntia) oikeassa aivopuoliskossa olevan korkeammat vasteet kuin vasemmassa sekä masentuneilla että kontrolleilla. Oikealla puolella kontrolleilla oli korkein vaste neutraali-neutraali pareihin. Masentuneilla ilmeiden välillä ei ollut eroa. Jälkimmäisessä huipussa masentuneilla oli oikealla puolella korkeammat vasteet, kontrolleilla eroa ei ilmennyt. Masentuneilla oli korkeammat vasteet kaikkiin ilmeisiin oikeassa kuin vasemmassa aivopuoliskossa. Interventiovaikutus havaittiin tavanomaisen hoidon ryhmässä: jälkimittauksessa vasteet laskivat. CBASP-terapia nosti ensimmäisessä aikaikkunassa oikeassa aivopuoliskossa amplitudit samalle tasolle kuin kontrolleilla. Jälkimmäisessä huipussa (200-350 millisekuntia) oikealla puolella CBASP-ryhmän vasteet nousivat kontrolleja korkeammaksi.

Terapialla saattaa olla vaikutusta jälkimmäiseen aikaikkunaan, joka liitetään tietoiseen ärsykkeen tarkasteluun. Terapia näyttää estävän amplituditasojen laskun, joka on nähtävissä tavanomaisen hoidon ryhmässä, ja joka saattaa viitata patologiseen muutokseen masennuksessa. Tutkimuksen pienen otoskoon vuoksi saattaa olla, että terapia- ja tavanomaisen hoidonryhmiin valikoitui lähtökohtaisesti erilaisia koehenkilöitä, minkä vuoksi terapiaryhmän vasteet muistuttavat kontrollien vasteita, ja interventiovaikutuksia on havaittavissa lähinnä tavanomaisen hoidon ryhmällä.