Hyvää elämää ja tietoista painonhallintaa : hyväksymis-ja omistautumisterapiaan pohjautuvan painonhallintaohjelman toimivuus ja hyväksyttävyys

Abstract

Tausta: Ylipainon hoidossa käytetään useimmiten kognitiiviseen rajoittamiseen pohjautuvia menetelmiä, joilla kuitenkin saavutetaan vain harvoin pysyviä tuloksia. On havaittu, että painonhallinnan onnistumista voivat selittää syömiskäyttäytymisen taustalla olevat psykologiset tekijät, kuten psykologinen joustavuus, jota hyväksymis- ja omistautumisterapiassa pyritään lisäämään. Alustavat tutkimukset ovat antaneet kannustavia tuloksia hyväksymis- ja omistautumisterapiaa ja elintapaohjausta yhdistävien interventioiden toimivuudesta ainakin keskipitkän välin painonhallinnassa.

Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia hyväksymis- ja omistautumisterapiaa ja elintapaohjausta yhdistävän lyhytintervention vaikutusta painoon, syömiskäyttäytymistekijöihin ja painonhallinnan taustalla oleviin psykologisiin prosesseihin ylipainoisilla naisilla. Mallin uutuuden takia tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää tutkittavien kokemuksia ohjelmasta jatkokehittämistä varten.

Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 12 ylipainoista naista, joille järjestettiin 6 viikkoa ja 5 ryhmätapaamiskertaa kattanut hyväksymis- ja omistautumisterapiaa ja elintapaohjausta yhdistänyt painonhallintainterventio. Syömiskäyttäytymistekijöitä mitattiin BES- ja IES-2 -kyselyiden ja painonhallinnan taustalla olevia psykologisia tekijöitä AAQ-W, SCS-SF, WSSQ, DASS- ja MHC-SF -mittareiden avulla. Lisäksi tutkittavat punnittiin. Mittauspisteitä oli kolme: tutkimuksen alussa, lopussa ja viiden kuukauden seurannassa. Tutkittavien kokemuksia selvitettiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla tutkimuksen lopussa ja seurannassa.

Tulokset: Intervention havaittiin lisäävän erittäin paljon painoon liittyvää psykologista joustavuutta, kohtalaisen paljon itsemyötätuntoa ja vähän psykologista hyvinvointia. Interventio vähensi paljon ahmimiskäyttäytymistä, kohtalaisesti painoon liittyvää stigmaa ja hieman psykologista pahoinvointia. Interventio ei laskenut painoa, mutta pysäytti painonnousun. Tutkittavien kokemukset interventiosta olivat myönteisiä ja sitoutuneisuus ryhmään hyvä. Keskeinen kehitysehdotus koski intervention pituutta: ohjelman koettiin olevan liian lyhyt asioiden syvälliseen käsittelyyn ja isojen elintapamuutosten tekemiseksi. Johtopäätökset: Jo lyhyellä hyväksymis- ja omistautumisterapiainterventiolla voidaan vaikuttaa merkittävästi syömiskäyttäytymiseen ja painonhallinnan taustalla oleviin psykologisiin prosesseihin. Psykologisia menetelmiä olisi tärkeä sisällyttää painonhallintainterventioihin etenkin henkilöillä, joilla esiintyy painoon vaikuttavia psykologisia haasteita, kuten psykologista joustamattomuutta, ahmimistaipumusta tai painoon liittyvää stigmaa.

Background: Obesity is generally treated with cognitive restrictions which rarely produce permanent results. It has been observed that weight management can be explained by psychological factors such as psychological flexibility, which acceptance and commitment therapy attempts to increase. Preliminary studies have shown encouraging results in interventions that combine acceptance and commitment therapy with behavior treatment, at least in medium term weight management.

Aim: Research aimed to explore the effects of short term intervention using acceptance and commitment therapy with behavior treatment on weight, eating behavior factors and psychological processes behind weight management in overweight women. Due to novelty of the model, research also aimed to explore how subjects experienced the program for the program to be developed further.

Material and methods: Experiment included 12 overweight women who participated in a weight management intervention spanning over six weeks and five group meetings. The intervention combined acceptance and commitment therapy with behavior treatment. Eating behavior factors were measured with BES and IES-2 questionnaires while psychological factors were measured with AAQ-W, SCS-SF, WSSQ, DASS and MHC-SF indicators. Additionally, the subjects were weighed. There were three measuring points: beginning of the study, end of the study and fivemonth follow-up. Experiences of the subjects were measured with semi-structured interviews both after the study and in the follow-up.

Results: Intervention largely increased weight related psychological flexibility, moderately increased self-compassion and slightly increased psychological well-being. Intervention largely decreased binge eating behavior, moderately decreased weight-related stigma and slightly decreased psychological distress. Intervention did not decrease weight but halted weight gain. The subjects experienced the intervention in a positive way and commitment to the group was good. Main suggestion to improve the format related to the length of the intervention: the program was felt to be too short to deeply process the subject matter and create large changes in lifestyle.

Conclusions: A short acceptance and commitment therapy intervention can have significant effects on eating behavior and the psychological processes behind weight management. Psychological methods would be important to include into weight management interventions, especially with people who have psychological challenges relating to weight, for example psychological inflexibility, binge eating tendency or stigma relating to weight.