Kirjoittajan minä-ilmaisujen hyödyntäminen osana hoitoprosessia : vähänpuheisen pojan ainekirjoitusten avulla luodaan ymmärrystä hänelle itselle ja auttajille

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus, jossa tarkastellaan lastensuojelusijaishuollon ja psykiatrian asiakkaana olevan pojan ainekirjoituksissa ilmenevien minä-ilmaisujen avulla, mitä ja miten hän kertoo itsestään ja suhteistaan toisiin. Pro gradu -tutkielmassa pyrittiin selvittämään, diskurssianalyyttisiä keinoja hyödyntäen, millaisia voimavaroja kirjoittaja teksteissään hänestä itsestään tuottaa sekä millä tavalla kirjoittaja korvaa kirjoituksillaan kyvyttömyyttään puhua ja mitä merkityksiä ainekirjoituksista, joissa kirjoittaja kuvaa itseään tai omaa toimintaansa tulee esiin. Keskeisimmät tutkimustulokset olivat, tarinallinen metafora, jonka avulla poika saattoi kirjoittaa oman elämänsä vaikeista asioista. Haasteellisia asioita voitiin prosessoida kirjoittamalla ja vaikeista asioista puhumista kompensoitiin toiminnalla. Keskeistä tuloksissa oli myös havainto aikuisen tuen puutteesta sekä se, ettei äidistä kirjoitettu. Kirjoittamisen avulla voidaan tarkastella itseä uudella tavalla, mutta myös lisätä auttajien ymmärrystä. Kirjoittamista voitaisiin hyödyntää keskusteluun perustuvien hoitojen rinnalla.

ABSTRACT UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ Department of Psychology This masters thesis is a case study, which explores the attributives of “I” as expressed by a boy, who is a child protection customer and a psychiatry patient. The different uses of I in the boy's essays reveal a lot about what he tells of himself and his relation to others. This thesis uses the method of discourse analysis to examine the mental resources he expresses of himself and how he replenishes his inability to speak with writing. In addition, his writings reveal the way in which he pictures himself or his own actions. The essential findings of this study include a storified metaphor, which he uses to describe the difficult things in his life. Writing the difficult things down enables him to better process them and in his therapy, talk was replaced with action. On of the clear findings of this study is also the lack adult support, as well as the fact that he does not write about his mother. Writing enables him to portray himself, but also helps his helpers. It is indicative that writing can be used a tool in conjunction with speech driven therapy.