Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten metsää omistavat kuolinpesät suhtautuvat metsäänsä (tutkimuskysymys 1) ja millaisena metsää omistavat kuolinpesät näkevät metsätilansa tulevaisuuden (tutkimuskysymys 2). Aineistona olivat kahdeksan kaakkoissuomalaisen met-
sää omistavan kuolinpesän osakkaan teemahaastattelut. Tutkimusaineisto oli laadullinen, ja sitä analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksen taustalla vaikutti nykyisen hallituksen ohjelmaan sisältyvä tavoite nopeuttaa metsää omistavien kuolinpesien elinkaarta. Tutkimuksen kehyksenä olivat metsäpolitiikan ohjauskeinot, lainsäädännölliset ja normatiiviset keinot, informaatioon perustuvat keinot sekä taloudelliset keinot.
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen löydettiin kaksi tutkimustulosta, metsänomistajana toimiminen kuolinpesän aikana ja henkilökohtainen suhde metsään ja maahan haastateltavan oman elämänkaaren aikana. Metsänomistajana toimimisessa näkyi päätyminen yllättäen metsänomistajaksi perheessä tapahtuneen kuolem
antapauksen johdosta ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen metsänomistajana. Toimiminen metsänomistajana ilmeni siten, että haastateltavat suhtautuivat metsäänsä kiinnostuneesti, vastuuntuntoisesti ja tavoitteellisesti. Henkilökohtainen suhde metsään ja maahan henkilön oman elämänkaaren aikana ilmeni siten, että useat haastateltavat suhtautuivat metsäänsä hyvin tunnepitoisesti. Suhde on muodostunut ja kehittynyt pitkän ajanjakson aikana, lapsuuden ja nuoruuden kokemusten kautta. Nykypäivänä korostuivat taloudelliset tekijät metsänomistajana. Metsä oli monille taloudellinen turva, mutta myös virkistyskäyttö ja luonto olivat merkityksellisiä. Metsänhoitoa ohjasi metsäpolitiikan ohjauskeinojen ohella itsestä aiheutuva motiivi. Siinä korostuivat metsä ympäristönä ja luontona sekä velvollisuudentunto edellisiä ja tulevia sukupolvia kohtaan.
Toiseen tutkimuskysymykseen analyysi tuotti yhden tutkimustuloksen, epävarmuus ja epätie-
toisuus metsätilan tulevaisuutta koskevista toimenpiteistä. Valtaosalle metsän omistajanvaihdos ei ollut vielä ajankohtainen. Omistajanvaihdoksen suunnittelua ja päätöksen tekemistä
haastateltavat pitivät tarpeellisena. Epävarmuus ja epätietoisuus ilmenivät siten, ettei asiasta oltu keskusteltu eikä jatkajista ja mahdollisten jatkajien kiinnostuksesta metsätilan jatkuvuudesta oltu tietoisia. Toiveena kuitenkin oli, että metsä säilyisi oman suvun omistuksessa pirstoutumatta. Haastateltavat näkivät metsätilansa hoidettuna. Tulevalla omistajalla tulisi olla kiinnostusta, vastuuntuntoisuutta, tavoitteellisuutta ja kunnioitusta luontoa ja ympäristöä kohtaan. Näkyvimpänä metsäpolitiikka näyttäytyi informatiivisten ohjauskeinojen välityksellä. Viime vuosina neuvontaa on kohdistettu juuri metsää omistavien kuolinpesien omistusjärjestelyihin. Viisi haastateltavaa oli käynyt metsäkeskuksen neuvontapäivillä. He pitivät tietoa tarpeellisena ja hyödyllisenä omia tarpeita ajatellen.
...
