Iäkkäiden omaishoitajien masennusoireet ja niitä selittävät tekijät

Abstract

Ikäihmisten määrän kasvaessa omaishoito pitkäaikaishoidon järjestämisen mahdollisuutena on yhä varteenotettavampi hoitomuoto. Omaishoitajilla on havaittu esiintyvän enemmän masennusoireita muuhun väestöön verrattuna, ja ne vaarantavat omaishoitajan jaksamisen sekä koko omaishoitosuhteen. Aiempien tutkimusten mukaan hoidettavan käytösoireet, omaishoitoon käytetty aika, omaishoitajan taloudelliset vaikeudet sekä tuen puute selittävät masennusoireita. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää iäkkäiden omaishoitajien masennusoireisiin yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimusaineisto koostuu osasta Tutkimus- ja kehittämiskeskus GeroCenterin, Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen, Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Kuntoutus Peurungan kehittämishankkeen etäkuntoutusinterventiota omaishoitajille, jonka interventio- ja kontrolliryhmän tutkittavien alkumittausten tuloksista tutkielma on toteutettu poikkileikkausasetelmalla. Tässä tutkielmassa masennusoireita tarkasteltiin BDI-II -mittarilla ja muista psykologisista muuttujista tarkasteltiin koherenssin tunnetta SOC-13 -mittarilla ja kuormittuneisuutta COPE -indeksillä mitattuna. Lisäksi tarkasteltiin fyysistä suorituskykyä SPPB -mittarilla ja iän ja sukupuolen yhteyksiä muihin muuttujiin. Tilastollisina menetelminä käytettiin frekvenssijakaumien ja korrelaatioiden tarkastelua sekä lineaarista regressioanalyysiä. Tutkielman aineisto koostui 54 henkilöstä, jotka olivat iältään 59-88 vuotiaita. Ikääntyneistä omaishoitajista 49%:lla esiintyi jonkinasteisia masennusoireita ja 51%:lla ei ollut masennusoireita. Regressioanalyysissä voimakkaampi koherenssin tunne oli yhteydessä masennusoireiden vähäisyyteen (B -0,42; 95%CI -0,57 - -0,27) ja suurempi kuormittuneisuus oli yhteydessä voimakkaampiin masennusoireisiin (B 0,51; 95%CI 0,08- 0,94). Koherenssin tunne ja koettu kuormittuneisuus selittivät 58% masennusoireiden vaihtelusta, kun mallin kokonaisselitysosuus oli 60% (p<0,001). Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että omaishoitajien kokema voimakas koherenssin tunne on yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin, kun suurempi kuormittuneisuuden kokeminen on yhteydessä voimakkaampaan masennusoireiluun. Tulosten perusteella näyttäisi, että koherenssin tunteen yhteys masennusoireisiin tulisi huomioida omaishoitajien hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemisessa ja tukitoimien oikea-aikaisessa kohdentamisessa. Lisätutkimusta masennusoireisiin vaikuttavista tekijöistä tarvitaan pitkittäisasetelmassa.

Caregiving is more a relevant way to arrange long-term care when the amount of elderly people is increasing. Informal caregivers have more depressive symptoms compared to the population. According to earlier studies, the misbehaviour of the care recipient, time spent in caregiving per day, challenges with economical situation and lack of support explain level of depressive symptoms. The aim of this master´s thesis is to find out factors that explain depressive symptoms of elderly informal caregivers. The data have been collected as part of study of GeroCenter Foundation, Department of psychology in University of Jyväskylä and Rehabilitation Center Peurunka. This master’s thesis is a cross-sectional study based on baseline measurements of the intervention and control group from the original trial. Depressive symptoms were measured using BDI-II coherence with Sense of coherence scale (SOC-13), and perceived burden using COPE-index. In addition, physical performance was measured with Short physical performance battery (SPPB) and information on gender and age were also collected. Frequencies were used as descriptive data, and correlations with linear regression analysis were performed to observe predictive factors for depressive symptoms. Data included results from 54 people whose age range was between 59 and 88 years. 49 % of the caregivers had depression symptoms while 51% did not have depression symptoms at all. According to regression analysis, greater experience of coherence was associated with lower level of depression symptoms (B -0,42; 95%CI -0,57 - -0,27) and greater burden with greater amount of depressive symptoms (B 0,51; 95%CI 0,08- 0,94). Sense of coherence and experienced burden explained 58% of variation in depressive symptoms when the model explained 60% of the variance (p<0,001). We conclude that greater sense of coherence is associated with lower level of depressive symptoms and greater burden with higher level of depressive symptoms. Based on our findings, it seems that the association between the sense of coherence and depressive symptoms should be taken into account when supportive interventions and allocation of resources and will be planned. A longitudinal study of factors that has an effect on depression symptoms is needed.