Kettutytöistä kansalaisaktivisteiksi : Oikeutta eläimille -järjestön toiminnan tallentuminen Kansan Arkistoon

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee neljän Oikeutta eläimille -järjestössä toimineen aktivistin muistoja eläinoikeusliikkeen yhteisöllisyydestä ja kuvauksia heidän omasta identiteetistään. Lisäksi käsittelen Oikeutta eläimille -järjestön tulevaa aineistoluovutusta Kansan Arkistoon ja siihen liittyviä tallennus- ja tutkimuseettisisiä kysymyksiä. Tutkimusaineistoni koostuu aktivistien kanssa tekemistäni teemahaastatteluista sekä Kansan Arkiston teettämän arkistokyselyn tuloksista. Käsittelemäni teemat nousivat itse aineistosta eli haastatteluista. Analyysini teoreettinen viitekehys asettuu muistitietotutkimuksen selittävän ja ymmärtävän näkökulman välimaastoon. Arkistoluovutuksen erityispiirteitä analysoin pohtimalla, minkälaista arkistoaineistoa ruohonjuuritason järjestöjen kaltaiset ryhmät tuottavat, minkälaisiin arkistoihin ne tallentuvat ja minkälaisia käyttöetiikan kysymyksiä aineiston tallennuksessa on otettava huomioon. Aineistoni kautta ilmeni, että eläinoikeusaktivismi on vaikuttanut voimakkaasti kaikkien haastateltujen identiteettiin ja elämänvalintoihin. Etenkin veganismi on aiheuttanut alussa kiistoja perheenjäsenten kanssa. Ystäväpiiri ja sosiaaliset suhteet koostuvat haastatelluilla lähes yksinomaan muista aktivisteista. Kolme neljästä haastatellusta on omistanut elämänsä täysin eläinoikeustoiminnalle. Eläinoikeusliikkeeseen yleisesti yhdistettyjen alakulttuurien kuten anarkismin ja punk-liikkeen näkyvyyden koettiin nykypäivänä olevan vähäistä. Eläinten oikeuksien puolustamista perustellaan vahvalla käsityksellä oikeasta ja väärästä. Myös eläinoikeusfilofia on vaikuttanut monen informantin eettiseen ajatteluun. Eläinten oikeuksien puolesta taistellaan myös laittomin keinoin. Yleisin laittoman toiminnan muoto on salakuvaaminen eläintiloilla. Salakuvien myötä eläinoikeusliike nousi vuonna 2007 median kiinnostuksen keskiöön, mutta alun innostuksen jälkeen median kiinnostusta on ollut vaikea pitää yllä. Haastatellut kokivat eläinoikeusliikkeen erittäin tiiviinä ja turvallisena yhteisönä. Haastatteluissa ei ilmennyt muistoja syrjinnästä, ja erilaiset vähemmistöt koettiin hyväksytyiksi. Eläinoikeusleirit korostuivat sekä identiteettiä että yhteisöllisyyttä koskevissa muistoissa: lähes kaikki kokivat leireillä olleen motivoiva vaikutus omaan aktivismiin. Muistoissa eläinoikeusliikkeen toiminnasta korostuivat katukampanjat ja salakuvaaminen. Katukampanjat koettiin pääosin positiivisina muistoina, vaikka väkivallan uhka oli jossain määrin läsnä. Salakuvaamiseen liittyi niin negatiivisia kuin positiivisiakin kokemuksia. Salakuvaamisen raskaus korostui muistoissa: vaihtuvuus kuvaajien keskuudessa on suuri, mutta mukana on myös useita pitkään kuvanneita henkilöitä. Tutkimukseni yksityiskohtaisimmat muistot liittyvät juuri salakuvaamiseen. Arkistoluovutus Kansan Arkistolle on aineistonsa laadun suhteen poikkeuksellinen. Arkistoon tallennettuna salakuvausmateriaali on ainutlaatuista niin Suomen kuin Oikeutta eläimille -järjestön historiassa, sillä kuvat kartoittavat ensimmäistä kertaa suomalaisten tuotantotilojen olosuhteita. Toinen merkittävä piirre tässä aineistoluovutuksessa on tutkimusetiikka. Haastatteluissani puhuvat aktivistit ovat osallistuneet laittomaan toimintaan, joten kaikkien henkilötiedot on anonymisoitu. Eläinoikeusliike on poliisin seurannassa, joten aineiston tutkimusluvat tulee säätää erityisen huolellisesti. Tutkimustulosteni valossa Oikeutta eläimille-järjestön toimijoiden tutkimus muistitiedon kautta on ollut hedelmällistä. Järjestön toiminnan tutkimusta on mahdollista jatkaa etnologisesta näkökulmasta vielä monin tavoin.