Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Lapsi ja nuoriso -lehdessä vuosien 1945–1956 välisenä aikana ilmestyneiden kirjoitusten pohjalta toisen maailmansodan jälkeisessä suomalaisessa yhteiskunnassa 1940- ja 1950-luvulla vallinneita kasvatuksellisia arvoja sekä eettisiä tai moraaliin kytkeytyneitä kasvatuskäsityksiä ja edelleen näiden kytkeytymistä yhteiskunnassa aikakaudella vallinneisiin ihmiskuviin ja mentaliteetteihin. Tämän pohjalta tutkimuksessa koostetaan kasvatuksen tavoitteena oleva positiivinen ideaalityyppi sekä sen negatiivinen vastinpari. Lisäksi tutkielmassa havainnoidaan ja analysoidaan kasvatuskäsityksissä sekä niihin liittyvissä ihmiskuvissa ja arvoissa käsittelyaikana tapahtuneita muutoksia ja liukumia sekä pohditaan niiden kytkeytymistä yleiseen yhteiskunnalliseen murrokseen. Tutkimuksen näkökulma on mentaliteettihistoriallinen. Sen teoreettisina lähtökohtina ovat Foucault’n valtakäsitykset sekä niiden linkittyminen modernin itseään ohjaavan subjektin syntyprosessiin, valtiomuodostuksen ja moraalisäätelyn linkittävät teoretisoinnit sekä suomalaiseen omakuvaan ja sen muokkaamiseen kytkeytyvä teoria. Tutkimus osoittaa, että sodanjälkeiset arvot, kasvatuskäsitykset ja ihmiskuva olivat vielä pitkälti yhteneväiset ennen sotia hegemonisessa asemassa olleen kristillissiveellisen moraalikoodiston kanssa. Tutkimus osoittaa kuitenkin myös, että tämä moraalikoodisto oli 1940- ja 1950-lukujen aikana murtumassa ja antamassa tietä uusille hyvinvointivaltio-ajatteluun pohjautuville arvoille ja ihmiskuvalle. ...

moraali arvot kasvatus mentaliteettihistoria