Sosiaalihuoltolain lähetekeskustelu : parlamentaarista puhetta ja retoriikkaa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen eduskunnan lähetekeskustelua sosiaalihuoltolaista. Tutkielman tavoitteena on tehdä näkyväksi parlamentaarisen puheen logiikkaa ja kansanedustajien käyttämiä argumentointikeinoja. Teoreettinen viitekehys muodostuu Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan argumentaatioteoriasta, Kari Palosen politiikan retoriikan tyypittelyistä sekä Matti Wibergin ja Antti Kouran näkemyksistä parlamenttikysymysten logiikasta. Analysoin retoriikka-analyysin avulla sosiaalihuoltolain lähetekeskustelun pöytäkirjaa PTK 89/2014 vp.

Tutkimuksen tuloksena hahmottui kuva sosiaalihuoltolain lähetekeskustelusta policy-tasoltaan konsensushakuisena. Kansanedustajat olivat yhtä mieltä ennaltaehkäisyn tarpeellisuudesta. Eduskunnan retoriikassa tärkeimpinä asiakasryhminä näyttäytyivät lapset, nuoret ja vanhukset. Argumentaatiossa käytettiin monipuolisia retorisia keinoja, joista painottuivat syy-seuraus-suhteilla, lukumäärillä, esimerkeillä ja metaforilla vakuuttaminen. Yleisösuhde keskittyi päättäjien suuntaan valtion ja kunnan tasolla.

Politikointiretoriikkatason arviointi teki näkyväksi hallitus- ja oppositioasetelman jännitteisyyden. Etenkin oppositio kritisoi puutteellisia resursseja, rahoitusta ja työntekijöiden riittävyyttä. Sosiaalihuoltolain lähetekeskustelussa olivat eniten äänessä naiskansanedustajat. Tästä huolimatta eduskuntakeskustelu näyttäytyi sukupuolineutraalina. Sen sijaan naiskansanedustajat perustelivat ennaltaehkäisyn tärkeyttä sekä inhimillistä että taloudellisista lähtökohdista käsin monipuolisesti.

Johtopäätöksissä totean parlamentaarisen puheen ilmentävän aikansa ilmiöitä ja painotuksia. Lähetekeskustelun retoriikka kytkeytyy historiasta tuttuun jakoon ansaitseviin ja ansaitsemattomiin yhteiskunnallisen avunsaajiin. Lapsiperheiden kotipalvelu, omaishoi-tajat ja nuorisotakuu näkyi hallituksen retoriikassa, jossa ohitettiin esimerkiksi työttömät sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät aikuiset. Sosiaalihuoltolain uudistamisella on merkitystä myös naisten kannalta. Naiset jakavat edelleen päävastuun huolenpitotehtävästä tapahtuiko se sitten yksityisen tai julkisen alueella. Kuntien lakisääteisten tehtävien lisääminen, kuten esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön, asettaa paineita naisvaltaiselle sosiaalialalle. Sosiaalihuoltolain uudistaminen kytkeytyy myös koko sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden uudistamiseen. Retoriikassa näkyi yhteiskuntapolitiikan uudistamiseen vaikuttavat EU:n talous- ja sosiaalipolitiikan tehokkuuden ja kilpailykyvyn tavoitteet, mitkä voivat kaventaa hyvinvointivaltion ihanteita, kuten universalismia.