Biologinen sosiaalisen mallina. Valintoja uuden hedelmöityshoitolain kentällä.

Abstract

Tarkastelen artikkelissa hedelmöityshoitoja koskevan lakiprosessin aikaista kamppailua, joka realisoitui Laiksi hedelmöityshoidoista (1237/2006). Analysoin tarkemmin lain viidettä pykälää (1237/2006, 5§) sekä siitä lakiesityksessä HE 3/2006 esitettyjä perusteluja. Pykälän mukaan lääkärin tulee valita sukusolujen luovuttajista hoitoa saavan parin osapuolia muistuttavat henkilöt, sillä lapsen tulee saada muistuttaa myös sosiaalista vanhempaansa. Analysoin lain viidennen pykälän sisältämiä vanhempien ja lapsen asemaa koskevia lausumia modaalisuusanalyyttisesti käyttäen apuna semioottista neliötä. Neliön kautta ilmennän hoitoihin osallistuvien positioiden modaalista astevaihtelua, joka osoittaa biologisen ja heteroseksuaalisen vanhemmuuden ihannenormin lakidokumentteja ohjaavaksi arvostukseksi. Syvennän semioottista analyysia Bourdieun ajatuksella yhteiskunnallisista kamppailukentistä, joissa lain normatiiviset ihanteet ilmenevät hoitojen osapuoliin kohdistuvana symbolisena väkivaltana. Kentän esirefleksiivinen sopivuus, johon biologisen vanhemmuuden ihanne liittyy, estää tehokkaasti havaitsemasta lapsen edun argumentin kautta normalisoituvaa symbolista väkivaltaa. Hedelmöityshoitojen kentällä tämä ilmenee muun muassa kehotuksena vanhemman ulkonäön jäljittelyyn (lain 5 §), mikä johtaa usein päätökseen olla kertomatta lapselle tämän alkuperästä. Tällöin lapsen oikeus tietoon alkuperästään (lain 23§) jää helposti toteutumatta.