Voimantuotto ja lihasaktiivisuus olkavarren ulkokierrossa taljalla ja muuttuvavastuksisella laitteella

Abstract

Olkanivelen toimintaa ulkokierron aikana selvitettiin liikelaajuuden, voimantuoton ja liikkeeseen osallistuvien lihasten aktiivisuuksien osalta kuntoutustaljalla (talja) ja muuttuvaa vastusta hyödyntävällä kuntoutuslaitteella (M-laite). Ulkokierto suoritettiin koehenkilön valitsemalla luonnollisella nopeudella, jonka hän pyrki ylläpitämään kaikissa suorituksissaan. Tämä kulmanopeus oli noin 65 O/s. Tutkimuksessa mitattiin dynaamisesti olkavarren kiertokulmaa, tuotettavaa voimaa/vääntömomenttia sekä lihasaktiivisuutta. Liikkeet suoritettiin lähellä skapulaaritasoa, olkavarren ollessa noin 15O loitonnuksessa ja kyynärnivelen 90O koukistuksessa. Kuormitusta lisättiin pienehköin korotuksin aina maksimaaliseen kuormitukseen asti. Suoritustapojen kuormitukset suhteutettiin toisiinsa maksimaalisen taljasuorituksen mukaan. Sen jälkeen etsittiin taljan keskimääräistä vääntömomenttia vastaava M-laitesuoritus, näitä suorituksia on merkitty 100% ja niistä laskettiin 50% vastaavat kuormat. Suoritusten kevyimpiä kuormituksia on merkitty 10%:lla. Taljasuorituksissa liikelaajuus väheni merkittävästi (P < 0.05) kuormituksen nousun myötä M-laitteeseen verrattuna. Taljasuoritusten huippumomentit saavutettiin n. 45O kierron kohdalla, kun M-laitteessa huippumomentti sijoittui 30O:een. Näiden kiertokulmien suurimmat pyörimistehot saavutettiin 50% ja 100% -kuormilla, johtuen kulmanopeuden hidastumisesta raskailla kuormilla. Suoritustapojen välillä pyörimistehoissa ei ollut tilastollisia eroja. Olkanivelen sisäiset voimat poikkesivat suoritustapojen välillä merkittävimmin 30O kiertokulmalla, jolloin nivelen leikkausvoimat olivat kuormasta riippumatta M-laitteella taljaa suuremmat (P < 0.001), mutta kiertokulmien välillä tasaisemmat (P < 0.001). Suoritusten aikaisia lihasaktiivisuuksia tarkasteltiin viidestä lihaksesta (ylempi ja alempi lapalihas, hartialihaksen keski- ja takaosa sekä epäkäslihaksen yläosa) kokosuorituksen ajalta sekä liikettä edeltävänä esiaktiivisuutena ja sen jälkeisinä 30 asteen sektoreina. Nämä aktiivisuudet suhteutettiin suorituksissa esiintyviin maksimiaktiivisuuksiin. Tutkimuksessa kävi ilmi ettei taljalla voida kuormittaa maksimaalisesti olkavarren tärkeimpänä ulkokiertäjänä toimivaa alempaa lapalihasta. Taljasuorituksilla sen aktiivisuus ei noussut enää 50% -kuorman jälkeen toisin kuin M-laitetta käytettäessä (P < 0.01). Epäkäslihaksen yläosa aktivoitui taljalla M-laitetta vähemmän (P < 0.01) raskailla suorituksilla. Yleisesti kuormituksen lisääntyessä M-laitteilla mitattujen lihasten aktiivisuudet muistuttivat yhä enemmän nouseva-laskeva -mallia kuormituksen kasvaessa. Koska kuntoutusta ei tavallisesti suoriteta aivan maksimaalisilla kuormilla, tulevat M-laitteen edut taljaa paremmin esille. Tosin mm. lisätutkimuksia olkavarren sisäkiertäjien ja lapaluuta liikuttavien lihasten roolista ulkokierrossa näillä suoritustavoilla olisi valaisevaa saada.