Moraalin intersubjektiivisen konstituoitumisen edellytyksistä : tutkielma empatiasta järjen ja emootion dualismin ylittävässä moraalipsykologisessa kontekstissa

Abstract

Tutkielma käsittelee moraalista kohtaamista ja sen edellytyksiä empatian käsitettä tarkentamalla. Tarkoituksena on selvittää, millaisen perustan emootion ja järjen dualismin uudelleenmäärittely muodostaa moraalille, empatialle ja näiden keskinäiselle suhteelle. Moraalipsykologinen tutkimusnäkökulma konkretisoi ilmiöitä ja moraalin intersubjektiivisia edellytyksiä. Empatia ei ole sama kuin intersubjektiivisuus tai moraali, mutta tutkielmassa määritelty empatia avaa näkökulmia niihin mahdollistaen empatialle aikaisempaa tärkeämmän roolin moraalin kontekstissa. Epäoikeudenmukaisten olosuhteiden tutkiminen korostaa empatian varianttien tärkeyttä moraalissa: aidon empatian ja moraalisen mielikuvituksen epäonnistumisia ovat esimerkiksi ali-ihmisyyden muodot, myötätunnon tukahdutus sodan moraalipsykologiassa ja ihmisyyden näkymättömäksi tekeminen.

Tutkielman lähestymistapoina ovat eklektismi ja dialektiikka. Eklektismi määrittelee empatian hyödyntäen eri perspektiivejä. Dialektisesti moraali havainnollistuu vastakkaisuuksien avulla. Kompleksit ilmiöt, kuten empatia ja moraali, konkretisoituvat myös sen kautta, mitä ne eivät ole: esimerkiksi valheellisen kohtaamisen muodot kirkastavat aidon kohtaamisen luonnetta.

Tutkielma koostuu kolmesta pääluvusta. Johdantoluvussa esitellään itseyden ja toiseuden väliseen suhteeseen liittyvät taustakäsitteet (itsen transsendenssi ja näkymättömyys), joihin palataan viimeisessä luvussa moraalin näkökulmasta. Toinen luku koskee emootion ja järjen dualismia erityisesti suhteessa moraaliin. Kolmas luku syventää empatian käsitettä ja määrittelee aidon empatian edellytykset tutkielman kontekstissa. Neljännessä luvussa moraali määrittyy dialektisesti suhteessa edellä esitettyyn.

Tarkastelun pohjalta empatia tulee ymmärtää reflektiivisen ja emotionaalisen tason sisältäväksi, intersubjektiivisessa avoimuudessa kehittyväksi ihmisyyden näkyväksi tekemisen kyvyksi. Tutkielman kulussa aidon empatian yhteydet kriittiseen ajatteluun, mielikuvitukseen ja aitoon suuntautumiseen toiseuteen selkeytyvät. Tarkastelussa esiin nousee myös empatian aina läsnä oleva eettinen haaste, jossa kiteytyy yksilöiden yhteisyydessä jakama toive tulla aidosti kohdatuksi ja kunnioitetuksi. Tutkielmassa esiin nousevat ajatukset moraalisesta kohtaamisesta kritisoivat yhteiskunnallista välineellistymistä ja ihmisyyden näkymättömyyttä.

This research examines moral encounter and its conditions by diversifying the concept of empathy. The aim is to clarify what kind of foundation the redefinition of the dualism of reason and emotion constitutes for morality, empathy, and their mutual relationship. The moral psychological research perspective illustrates the phenomena and morality's intersubjective conditions. Empathy is not the same as intersubjectivity or morality, but empathy, as defined in this study, opens aspects to them. This enables empathy a more relevant role in the context of morality than previously admitted. Examining unjust circumstances emphasize the importance of the variants of empathy in morality: the failures of authentic empathy and moral imagination are, for example, 'sub-humanity', suppression of compassion in the moral psychology of war and the invisibility of humanity.

Approaches in the thesis are eclecticism and dialectics. Eclecticism defines empathy by utilizing different perspectives. Dialectically morality is illustrated by means of opposites. Complex phenomena, such as empathy and morality, are concretized also through contemplation about what they are not: for example, forms of false encounter clear the nature of authentic encounter.

The thesis consists of three main chapters. The introductory chapter presents the background concepts relating to the relationship between the self and the other (the 'self-transcendence' and invisibility), which are reconsidered in the last chapter from a moral point of view. The second chapter examines the dualism of reason and emotion, particularly in relation to morality. The third chapter deepens the concept of empathy and determines the conditions for genuine empathy in the context of the thesis. In the fourth chapter morality is defined dialectically in relation to all aforementioned.

On grounds of this inquiry, empathy should be understood as an ability to make humanity visible, which contains reflective and emotional stance and evolves in the intersubjective openness. As the analysis proceeds, the connections of genuine empathy to critical thinking, imagination, and the true orientation to otherness comes clear. An important emerging result of the research is also empathy's ever-present ethical challenge, which is crystallized in the distributed wish, that each individual in our common humanity share, to become genuinely encountered and respected. The emerging ideas in the study of moral encounter criticize the societal estranging tendencies and the invisibility of humanity.