Affektiiviset kielenpiirteet Aino Suholan teoksessa Yksi näistä

Abstract

Tutkin pro gradussani affektiivisuutta ja erilaisia affektiivisia kielenilmauksia. Tällaisilla ilmauksilla puhuja kykenee kielen tasolla osoittamaan suhtautumistaan, asenteitaan tai tunteitaan käsittelemäänsä asiaa kohtaan. Näiden kielenkeinojen tarkastelukenttänä tutkimuksessani toimii kirjailija Aino Suholan teos Yksi näistä. Olen rajannut tutkielmani aineistoksi kirjasta ne kohtaukset, joissa kielennetään affektiivisuuden keinoin päähenkilön suhdetta hänelle merkityksellisiin ihmisiin. Työni tutkimuskysymykset kuuluvat seuraavasti: Millaisia affektiivisia kielenpiirteitä teoksessa esiintyy? Millaisissa teoksen henkilösuhteita käsittelevissä kohtauksissa affektiivisia kielenpiirteitä esiintyy? Millaista asennetta, suhtautumista tai tunnetilaa kukin affektiivinen kielenpiirre ilmentää? Tutkimukseni keskiössä ovat käsitteet asenne, suhtautuminen ja tunne. Tarkastelen aineistoani näiden käsitteiden valossa suhteuttaen havainnointiani stilistiikan eli tyylintutkimuksen näkemyksiin. Erilaiset tyylilliset efektit ohjaavat lukijaa tietynlaiseen tulkintaan tekstistä. Kielen tyylin tutkijan tehtävänä on tunnistaa ja kuvata näitä efektejä, jotka tutkimusaineistossani ilmentyvät affektiivisten ilmausten muodossa. Affektiivista tyylintutkimusta on tuonut esille amerikkalainen teoreetikko Stanley Fish (1970). Affektiivisen tyylintutkimuksen kulmakivenä toimii käsitys aktiivisesta lukijasta: lukijan kokemus ja tulkinta tekstistä määrittelee ilmaisun merkityksen. Tarkasteluun vaikuttaa vahvasti tulkitsijan arvo- ja käsitysmaailma. Analyysini affektiivisista kielenilmauksista on täten väistämättä subjektiivista, mutta tästä huolimatta tutkimukseni tarjoaa teoriatietoon tukeutuvaa relevanttia informaatiota kyseisen teoksen kielen affektiivisuudesta. Teoksessa esiintyy monipuolista affektiivisuutta etenkin tunnesanojen, kielikuvien, interrogatiivimuotoisten ilmausten, kiellon vahvistimien sekä toiston tasolla. Jokainen kyseisistä piirreluokista on edustettuna kussakin kirjan henkilöhahmojen muodostamassa suhdeparissa, joiden näkökulmasta ilmiötä tarkastelen. Suhdeparit ovat Liina (päähenkilö) – äiti, Liina – isä, Liina – Anna ja Liina – Mies. Anna on teoksessa Liinan isosisko ja Mies Liinan puoliso. Affektiivisuus toteutuu aineistossa voimakkaimmin tunnesanojen ja interrogatiivi-ilmausten kohdalla; suhdepareista Liinan äiti- ja isäsuhteen kielentämisessä esiintyy eniten esimerkkejä kielenilmiöstä. Tunnesana- ja interrogatiivilausumat osoittautuvat pääasiassa negatiivisen suhtautumisen ja tunnetilan ilmaisimiksi, kun taas aineistossani hatarimmin affektiivisuutta kuvastava toisto heijastaa yhtä aineistoesimerkkiä lukuunottamatta myönteisiä asenteita. Oman näkökulmansa työhöni antaa suhtautumisen teoria (appraisal theory), jonka käsitysten pohjalta aineistosta paljastuvat erilaiset kerrostumat: inhimillisen toiminnan arvottaminen, ilmaisun intensiteetin voimakkuus ja määrä sekä esiintymien yksi- ja moniäänisyys. Kyseiset ominaisuudet jaotellaan suhtautumisen teoriassa kolmeen eri alaryhmään, systeemiin, jotka ovat sitoutuminen, asennoituminen ja intensiteetti.