Luontoavusteinen hoivatyö : toimijuuden kehittyminen ja toiminnan kriittiset pisteet työntekijöiden kertomana

Abstract

Tutkimukseni tarkastelee luontoavusteisen toiminnan soveltamista hoivatyössä vanhus- ja vammaistyöntekijöiden kokemana erityisesti työntekijöiden ammatillisen ja henkilökohtaisen kehitys- ja muutosprosessin näkökulmasta. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat millaisia kokemuksia hoivatyöntekijöillä on luontoavusteisen toiminnan ammatillisesta toteuttamisesta, miten työntekijät kokevat luontoavusteisen toiminnan vaikuttaneen hoivatyön tekemisen tapoihin, ajatteluun ja omaan ammatilliseen toimijuuteensa sekä millä tavalla luontoavusteisuus vertautuu työntekijöiden henkilökohtaiseen luontosuhteeseen ja aiempaan koulutus- ja työhistoriaan. Aineistona tutkimuksessani on yhdeksän hoivatyöntekijän haastattelut viidestä eri vanhusten ja vammaisten asumispalveluyksiköstä. Tutkimusmenetelmänä on narratiivinen haastattelu, jossa haastateltava saa kertoa kokemuksistaan vapaasti kertomuksena, missä muutos, transformaatio ja prosessi tulevat luonnollisesti esille osana kertomusta. Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen Grounded theory ja narratiivinen tyypittely. Tutkimukseni yhteiskunta- ja sosiaalitieteelliset teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät ihmisen ja luonnon välistä suhdetta tarkasteleviin ympäristönäkökulmiin, joita edustavat erilaiset ihmis- ja luontokäsitykset sekä ekososiaalisen sosiaalityön ja ns. vihreän sosiaalityön lähestymistavat. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden näkökulmasta luonnon ja ympäristön merkitys liittyy erityisesti eri aikoina eri tavalla painottuviin ja muokattaviin hoito- ja hoivatyön ydinsisältöihin ja ihmiskäsityksiin, jolloin tutkimuksen teoreettiseen tarkasteluun nousevat tiedonmuodostukseen ja muutostematiikkaan liittyvät näkökulmat esimerkiksi toiminnan syvärakenteista tai oppivasta organisaatiosta. Tutkimustuloksena esitän luontoavusteisen hoivatyön toimijuudesta kolme mallitarinaa, joita kutsun luontolähtöisten osaajien, ammatillisten kokeilijoiden ja ekokriittisten kehittäjien näkökulmiksi. Mallitarinat kuvaavat haastatteluaineistosta hahmottamiani luontoavusteisen hoivatyön toimijuuden kehityspolkuja. Mallitarinoiden pohjalta kuvaan edelleen luontoavusteisen hoivatyön organisaatiotason prosessia ns. kriittisten pisteiden kautta. Esitän, että luontoavusteisen toiminnan omaksuminen edellyttää sekä työntekijältä että organisaatiolta aktiivista, tavoitteellista ja luovaa uusien ajattelu- ja toimintatapojen prosessinomaista työstämistä. Tuossa prosessissa yksilön henkilökohtainen luontosuhde, osaaminen ja ammatillinen kehitys vahvistuvat organisaation mahdollistamien resurssien, kannustamisen ja toiminnasta saadun palautteen seurauksena osaksi organisaation luontoavusteista toimintaa. Haastateltavien kokemukset antavat viitteitä myös ihmisen luontosuhteen yhteiskunnallisen uudelleen määrittelyn tarpeesta sekä laajemmasta yhteiskunnallisesta kysymyksenasettelusta ja paradigman muutoksesta ihmisen luonto- ja ympäristösuhteessa osana sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa.