Tutkielma tarkastelee lääketieteen popularisointia mediassa erään tutkimusesimerkin valossa. Yhteiskunnallisesti kiinnostavana ja hedelmällisenä popularisoinnin kohteena on saunomisen ja sydänsairauksien välistä yhteyttä selvittänyt lääketieteellinen tutkimus. Tutkimusaineistoni koostuu kahdesta osasta: teksti- ja haastatteluaineistosta. Näistä ensimmäinen muodostuu neljästä kyseistä tutkimusta käsittelevästä mediatekstistä, jotka ovat ilmestyneet Duodecimissa, Tiede-lehdessä, Iltalehdessä ja Me Naisissa. Jälkimmäinen koostuu kahdesta asiantuntijoiden fokusryhmähaastattelusta, joissa verrokkiryhminä ovat lääkärit sekä kieli- ja viestintäasiantuntijat. Tutkimuskysymykset rajaavat tieteen popularisoinnin toiminnallisuuden tarkastelun tekstien osalta siihen, millaisin kielenkäytön keinoin tiedettä popularisoidaan eri tavoin profiloituneissa mediateksteissä. Haastattelujen osalta huomio fokusoituu siihen, millaisin diskurssein eri alojen asiantuntijat rakentavat näkemyksiään lääketieteen
popularisoinnista mediassa.
Tutkielmani teoreettinen tausta lähestyy popularisointiprosessia ja näkemyksiä popularisoinnista sekä tiedeviestinnän että kielenkäytön funktionaalisuuden näkökulmasta. Näkökulma tiedeviestintään pureutuu siihen, kuinka tiedeyhteisön tuottama tieteellinen tutkimustieto päätyy median dynaamisen toiminnan kautta suurelle yleisölle uuteen kontekstiin. Kielen funktionaalinen luonne taas nojaa systeemis-funktionaalisen kieliopin näkemykseen siitä, kuinka ihmiset kieltä eri kielenkäyttötilanteissa käyttävät ja toisaalta kielen rakentumiseen merkityksiä tuottavaksi systeemiksi. Tutkimuksen teoreettis-analyyttinen viitekehys rakentuu lingvistisen tekstintutkimuksen ja diskurssianalyysin sulautumasta, jota haastattelujen osalta tukee myös sisällönanalyyttinen ja kielen resurssien tarkasteluun pureutuva lähestymistapa.
Mediateksteissä tieteen popularisointi näyttäytyy monimuotoisena kielellisenä toimintana, jota määrittävät termien ja tiettyjen sananvalintojen käyttö, tekstin rakenne ja otsikointi, erilaiset koheesiota luovat keinot, tarkkuuden ilmaisemisen asteet, henkilöityminen ja persoonaviittaukset, esimerkkien, vertausten, rinnastusten ja yleistyksien käyttö, modaalisuuden luonne sekä direktiivisyyttä osoittavat ilmaukset. Tekstit asettuvat kielenkäytön piirteiden mukaisesti popularisoinnin jatkumolle tieteellisestä yleistajuiseen (Duodecim – Tiede − Iltalehti – Me Naiset). Haastattelujen perusteella informanttien näkemykset kaiuttavat viittä eri diskurssia, joiden mukaan popularisointi ilmenee jatkumona, sensaatiohakuisuutena, yksinkertaistamisena, haittana ja hyötynä. Osittain diskussit limittyvät toisiinsa heijastaessaan informanttien toisiinsa kytkeytyviä näkemyksiä, jotka lääkäreiden osalta ilmentävät huomattavasti kriittisempää asennoitumista median harjoittamaa popularisointia kohtaan verrattuna kieli- ja viestintäasiantuntijoihin. Moniulotteinen lähestymistapa lääketieteen popularisoinnin tarkasteluun osoittaa sen olevan yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa, joka aktualisoituu tiedeviestinnän kentällä kontekstista toiseen varioivana kielellisesti monisyisenä toimintana.
...
