Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää ekosysteemien vakaan toiminnan ja siten myös ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Monimuotoisuuden turvaamiseksi onkin perustettu luonnonsuojelualueita. Niiden sijaintiin ovat kuitenkin vaikuttaneet varsin voimakkaasti taloudelliset tekijät, jotka ovat ohjanneet luonnonsuojelualueiden painottumista syrjäisille ja vähätuottoisille alueille, joiden taloudellinen hyödyntäminen on ollut vaikeaa. Suomessa tämä on tarkoittanut suojelualueverkoston painottumista maan pohjoisosiin. Etelä-Suomen suojelualueverkoston laajentamiseksi ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi perustettiin yksityisille maanomistajille suunnattu monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO. Ohjelman tavoitteena on turvata eteläisen Suomen metsäluonnon monimuotoisuus sekä edesauttaa sosiaalisesti kestävää metsäluonnon suojelua. Jälkimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi METSO-ohjelmassa otettiin käyttöön uusia suojelukeinoja, kuten vapaaehtoisuus ja suojelun määräaikaisuus sek
ä metsätaloudellisiin tulonmenetyksiin perustuva luonnonarvokauppa. Vaikka METSO-ohjelmaa pidetään yleisesti onnistuneena hankkeena, lisää tietoa ohjelman vaikutuksista tarvitaan. Suojelukohteiden ekologisista valintakriteereistä huolimatta ei ole lainkaan selvää, johtavatko METSO-ohjelman uudet keinot tehokkaan suojelualue¬verkoston syntyyn. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa METSO-ohjelman ekologisista vaikutuksista ja luonnonsuojelullisesta tehokkuudesta, ja täten tukea ohjelmaa toteuttavien viranomaisten toimintaa. Tätä tavoitetta varten selvitin, syntyykö vapaaehtoisuuteen perustuvasta suojelualueverkostosta luonnon¬suojelullinen kustannus ja kuinka hyvin METSO-kohteiden sijoittelu on onnistunut suhteessa olemassa oleviin suojelualueisiin. Edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi selvitin myös, onko toteutuneen METSO-suojelualueverkoston tuottama suojeluhyöty satunnaista saman pinta-alan suojelualueverkostoa suurempi. Lisäksi vertailin METSO-kohteiden laatua suhteessa muihin olemassa oleviin luonnonsuojelualueisiin. Tutkimusanalyysit toteutettiin paikkatietoperusteisesti hyödyntäen valmista luontoarvoja kuvaavaa Zonation-rasteripintaa sekä suojelualueiden rajaustietoja. Analyysin perusteella voidaan todeta vapaaehtoisuuteen perustuvien suojelualueiden olevan paikalliselta laadultaan hyviä. Analyysi osoitti myös, että vapaaehtoiseen tarjontaan perustuvien kohteiden valinnalla on onnistuttu parantamaan suojeluverkoston kytkeytyneisyyttä. Vapaaehtoisilla suojelu¬keinoilla kuitenkin todettiin saavutettavan laadultaan heikompi kokonaisuus verrattuna ekologisin perustein valittuun suojelualueverkostoon. Vapaaehtoisuuden kokonais¬vaikutuksia tulee kuitenkin tarkastella laajemmasta näkökulmasta.
...
Biodiversity is essential for stable ecosystem functioning and human well-being. On the other hand, other conflicting land use goals, like maximizing economic value, continue to be important elements for land owners. These conflicting land use goals are the main reason why there is an ongoing struggle for biodiversity protection. Nature reserves are an important element for nature conservation. However, on global scale, conservation areas are biased towards land areas with a low economic value. Also in Finland, the nature conservation network is biased towards areas at high latitude and with low productivity. The METSO program was established for adjusting that bias and to improve biodiversity protection in southern Finland. The METSO program is voluntary-based and aimed to private landowners. In the METSO program, landowners will get compensation for producing biodiversity services. The aim of this program is to maintain forest biodiversity in southern Finland and to promote socially
acceptable nature conservation. The METSO program is generally considered as a successful and well accepted program. However, more scientific research is needed to evaluate the effectiveness of conservation network produced by the METSO program. The goal of this Master’s thesis is to produce scientific information about the quality of protected sites and effectiveness of actualized conservation network. I also analyzed protection site selection process and how well the process is able to produce connectivity within conservation network. I also studied the effectiveness of voluntary-based protection compared to ecologically premeditated nature conservation. The quality of the METSO program was also evaluated based on comparisons against other conservation reserve areas. All my analyses were based on spatial information. The study showed that the quality of METSO-program is good and the connectivity between protected areas can be produced by voluntary-based programs. However, a better quality conservation network could be produced by ecologically premeditated conservation programs.
...
