Puolueohjelman käsite on kerrostunut, hajonnut ja ohjelmat ovat menettäneet merkitystään erityisesti toiminnan ohjenuorina, mutta silti niiden kirjoittaminen on puolueille yhä äärettömän tärkeää. Eeva Aarnion tutkimus selvittää ansiokkaasti kuinka tähän paradoksaaliseen tilanteeseen on tultu. Ohjelman muutoskertomuksen voi nähdä kertomuksena puolueiden siirtymisestä yhtenäisyydestä, harmoniasta ja yksiselitteisyydestä monimutkaisuuksien maailmaan. Tarkastelu havainnollistaa kuinka käsitykset ohjelmatekstistä tekstilajina, politiikasta sekä ohjelman ja toiminnan suhteesta ovat muuttuneet. Se kertoo puolueiden autonomian kapenemisesta sekä ristiriidoista oman puoluekentän ja liikkuvien äänestäjien tavoittamisen välillä: ohjelmatyössä visioidaan tulevaa, rakennetaan odotuksia ja hahmotetaan puolueen ulkopuolisia "yleisiä" ajattelutapoja, huolenaiheita ja tärkeysjärjestyksiä. Ohjelmatyö kytkeytyy puolueväen valmisteluun ja valmentamiseen sekä poliittisten toimijoiden pätevöittämiseen. Ohjelmafoorumilla kamppaillaan, haastetaan ja haetaan avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Eeva Aarnio tarkastelee puolueiden periaateohjelmia niiden sisältämien tekojen kautta. Ohjelma näyttäytyy toimintatilanteena, jossa poliittiset toimijat kohtaavat kielen areenalla ja jossa ohjelmalle haetaan oikeutusta yleisöltä. Toiminnan näkökulma tarjoaa uuden mahdollisuuden ymmärtää poliittisesti toimimista ja sen ongelmia. "Tämä on mikropoliittisen tutkimuksen vahva päänavaus, joka tuo oman merkittävän lisänsä politologiseen tutkimukseen yleensä ja avaa uuden luvun nimenomaan ohjelmatutkimukseen." -Professori Olavi Borg, Tampereen yliopisto

Julkaisija

Jyväskylän yliopisto

ISBN

978-951-39-6481-8

ISSN Hae Julkaisufoorumista

1238-8025