Kirves, sirppi ja kahvipannu : rautaesineistö ja metalliset kulutustavarat Laukaan pitäjän perukirjoissa 1850-1900

Abstract

Suomalainen maaseutu koki 1800-luvun loppupuoliskolla muutoksen. Omavaraisesta maataloudesta siirryttiin uusien ja tehokkaampien työmenetelmien avulla teolliseen maanviljelyyn 1870-luvulta lähtien. Vuosisadan loppua kohden talonpojat omaksuivat uusia työvälineitä ja -tapoja. Myös kulutustottumukset muuttuivat. 1860-luvun nälkävuosien jälkeen maaseudulla karjatalous ja heinän peltoviljely muuttivat maanviljelystä. Metsien arvo nousi sahateollisuuden kasvun myötä, mikä johti varallisuuden kasvuun useilla alueilla. Tutkimus käsittelee maaseudun työtapoja ja muutosta Laukaassa vuosien 1850–1900 perukirjojen rauta- ja metalliesineiden luetteloiden kautta. Perukirjoihin merkittiin kuolinpesän irtain ja kiinteä omaisuus. Perukirjoja tarkastelemalla voidaan nähdä millaisia työkaluja ja työtapoja maaseudulla on ollut käytössä ja miten ne muuttuivat ajan saatossa. Perukirjojen esineluetteloista voidaan myös nähdä uusien tavaroiden ja tapojenkin leviäminen maaseudulle. Perukirjoissa esiintyvien rautaesineiden ja metallisten kulutustavaroiden kirjo kasvoi 1800-luvun loppua kohden. Perinteisiä työtapoja edustivat erilaiset kirveet, elonkorjuu- ja maanmuokkausvälineet sekä esimerkiksi sepän työkalut. Uudempia työtapoja edustivat erilaiset maatalouskoneet sekä uudenlaiset aurat. Metallisten kulutustavaroiden määrä lisääntyi vuosisadan loppua kohden. Kahvinjuonnin lisääntymisestä kertovat kahvipannut. Tupia ryhdyttiin valaisemaan vuosisadan loppua kohden valopetrolia käyttävillä valaisimilla ja ajankäytössä erilaiset kellot alkoivat olla entistä tärkeämpiä. Myös ruokatalous muuttui tutkimusajankohtana erilaisten kattiloiden ja pannujen yleistyessä. Tutkimus on kulttuurihistoriallinen. Perukirjat kertovat myös varallisuudesta, joten myös taloushistoria on tutkimuksessa läsnä. Historian lisäksi tutkimus on vahvasti sidoksissa perinteiseen kansatieteeseen ja aineellisen kulttuurin tutkimukseen.