Tämä tutkielma käsittelee edustuksellisuuskäsityksiä vuosien 1732 - 1734 valmisteverokriisin ja vuosien 1765 - 1766 leimaverokriisin aikana. Valmisteverokriisillä viitataan Sir Robert Walpolen, Britannian ensimmäisen pääministerin, verouudistuksen aiheuttamaan poliittiseen kuohuntaan. Walpolen tarkoitus oli tehostaa verotusta ja vähentää salakuljetusta muuttamalla tupakan ja viinin tulliverot valmisteveroiksi, mikä koettiin ongelmalliseksi etenkin kaupallisten ja urbaanien toimijoiden keskuudessa. Lakiehdotusten aiheuttama poikkeuksellinen kuohunta pakotti lopulta pääministerin perumaan veroreforminsa. Vaikka leimaverokriisi olikin luonteeltaan varsin erilainen konflikti, oli verotuksen ja edustuksellisuuden yhteen kietoutuminen ominaista myös sille. Brittiparlamentin vuonna 1765 säätämä leimavero sen Pohjois-Amerikan siirtokunnille aiheutti merkittävän kriisin siirtokuntien ja niiden emämaan välille. Siirtokuntien mukaan brittiparlamentilla ei ollut oikeutta verottaa niitä, sillä si
irtokunnat eivät olleet edustettuja parlamentissa; verotus ilman edustusta nähtiin tyranniana. Vaikka brittiparlamentti kumosikin kiistanalaisen veron jo seuraavana vuonna, ei tilanne Pohjois-Amerikan siirtokunnissa juuri rauhoittunut. Leimaverokriisin voidaankin nähdä toimineen keskeisenä sytykkeenä siirtokuntien tuleville itsenäistymispyrkimyksille.
Lähestyn tutkielmassa verotusta ja verokeskustelussa ilmenneitä edustuksellisuuskäsityksiä kielellisestä ja käsitteellisestä näkökulmasta. Pyrin ennen kaikkea yhdistämään Cambridgen ja Bielefeldin koulukunnille tyypillisiä lähestymistapoja. Teoreettiselle ja metodologiselle lähestymistavalla luonteenomaista on ymmärtää käsitteet kielenkäytölle ja poliittiselle ajattelulle keskeisiksi rakenteiksi ja ajatusrakennelmiksi, joihin tiivistyy huomattavasti laajempia maailmankatsomuksellisia olettamia. Tutkimalla käsitteitä on mahdollista havainnollistaa miten poliittisia ajatusrakennelmia, kuten edustuksellisuuskäsityksiä, tuotettiin, uusinnettiin ja muokattiin. Hyödynnän tutkielmassani käsitehistorialle tyypillistä laajaa ja monipuolista lähdeaineistoa. Lähdeainesto koostuu kolmesta lähdekokonaisuudesta: 1) parlamenttiaineistosta, 2) lehdistöaineistosta ja 3) pamflettiaineistosta. Tarkastelemalla edustuksellisuuskäsityksiä moninaisten lähteiden pohjalta pyrin havainnollistamaan käsitteenmuodostuksen dynamiikkaa ja erilaisten poliittisten areenoiden yhteisiä rajapintoja. Vaikka varsinainen päätöksenteko tapahtuikin parlamentissa, etenkin sen alahuoneessa, oli lehtien ja pamflettien merkitys huomattava.
Tutkimalla ja vertailemalla kahta verokriisiä havainnollistan sekä edustuksellisuuskäsitysten muutoksia että niiden jatkuvuutta. Esimerkiksi 1760-luvun Pohjois-Amerikan siirtokuntien verovastainen argumentaatio ja edustuksellisuuskäsitykset perustuivat hyvin pitkälti vanhempaan, brittiläiseen oppositioretoriikkaan. Käsitykset, jotka 1730-luvun Britanniassa edustivat poliittista marginaalia, olivat 1760-luvun siirtokunnissa valtavirtaa. Vertailemalla edustuksellisuuskäsityksiä osoitan, että vaikka Britannia ja sen siirtokunnat olivatkin lähtökohdiltaan varsin yhteneväiset, alkoivat ne erkaantua poliittisen ajattelun osalta toisistaan 1700-luvulla.
...
