Yhteiskunnan ja sitä kautta perhe-elämän muutos ovat ajaneet vanhempia tilanteisiin, joissa työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on osoittautumassa yhä haastavammaksi. Lisähaasteensa arkeen ja vanhemmuuteen tuo lapsen mahdollinen urheiluharrastus, mikä vaatii ennen kaikkea vanhempien omistautumista ja aikaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien näkemyksiin perustuen tätä vanhempien ja urheilutoiminnan välistä toimintaa osana Kasva urheilijaksi Jyväskylässä -hanketta.
Urheilevan nuoren vanhemmuutta on tarkasteltu selvittämällä vanhempien odotuksia sekä kasvattajan roolia urheiluharrastuksen suhteen. Tarkastelussa ovat myös urheilun vaikutukset perheen arkeen sekä vanhempien kokemukset urheiluluokkatoiminnasta. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluin haastattelemalla kahdeksaa Jyväskylän yläkoulujen urheiluluokilla olevan nuoren vanhempaa. Aineiston analysointi on toteutettu teemoittelun ja tyypittelyn avulla, ja siinä on hyödynnetty sekä teoriaohja
avaa että aineistolähtöistä analyysia.
Tutkimuksen perusteella vanhemmat uskoivat vahvasti urheilun kasvattavaan vaikutukseen. Harrastuksen odotettiin antavan ennen kaikkea eväitä elämään ja pitävän nuoren pois pahanteosta. Myös sosiaaliset taidot sekä työelämän taidot nousivat puheissa esiin. Urheilu näkyi vahvasti myös perheen arjessa ennen kaikkea ajankäytöllisinä ja taloudellisina haasteina. Urheiluluokkatoiminta sen sijaan nähtiin erittäin myönteisenä joustavuutensa ja samanhenkisten kavereiden takia. Toiminnan katsottiin jopa ylittäneen kaikki odotukset. Kasvattajan roolissa koti nähtiin ensisijaisena, mutta urheilijaksi kasvattamisen suhteen ajatukset jakautuivat. Osa katsoi urheilijaksi kasvattamisen tapahtuvan kotona, kun taas osa näki sen seuran tehtävänä. Urheilu odotuksineen ja kasvatusvaatimuksineen herätti osassa vanhemmista epävarmuutta ja hämmennystä. Harrastuksen suhteen vanhemmat näkivät itsensä urheilun mahdollistajina ja tärkeimpinä tukijoina, mutta samalla osa heistä koki jäävänsä taka-alalle nuoren harrastuksessa. Urheiluseuroilta kaivattiin tukea erityisesti seuraaviin kysymyksiin: ”mitä minulta odotetaan urheilevan nuoren vanhempana ja mitä minun on lupa odottaa nuorelta ja itse urheiluharrastukselta? ”
Nuoren urheiluharrastus vie paljon vanhempien resursseja. Tähän suhtaudutaan perheissä eri tavoin. Urheilevan nuoren vanhemmuus on osalle vanhemmista hyvin luontevaa, kun taas toisilla siihen liittyy epävarmuutta ja luopumista omista tarpeista. Erityisesti vanhemmat, joilla itsellään ei ole urheilutaustaa, kaipaavat tukea urheilijaksi kasvattamisessa ja arjen haasteissa. Koska vanhempien tuen merkitystä urheilu-uran kannalta ei voida vähätellä, tulisi vanhemmat huomioida paremmin urheilijan tukijoukkoina. Tässä avainasemassa ovat urheiluseurat, joiden on helpointa tavoittaa vanhemmat ja jakaa heille tietoa ja tukea.
...
Changes in society and therefore also in domesticity have impelled parents into situations where the reconciliation of the work, family and leisure is becoming increasingly difficult. Children’s hobbies may even add difficulty to everyday life, and hobbies take time and commitment from the parents. The purpose of this study is to represent the actions between parenting and sports as part of the Become an athlete in Jyväskylä -project.
Parenting the young people doing sports has been analyzed by figuring out the expectations and the role of parents. It has been also analyzed how sports effect on family life and how parents see sport classes activity. Data of this study has been collected via focused interviews by interviewing eight parents, whose child was in a secondary school sports class in Jyväskylä. The data was analyzed thematically, and both theory-based content analysis and data-oriented content analysis were used.
Parents believed in educational effects of sports and they al
so thought that hobbies will keep their children out of troubles in the streets. Also social skills and skills needed in work were mentioned. Sports have obvious effects on family life, as especially questions about time management and financial situation emerged. Sports classes were instead seen as positive thing because of flexibility and congenial friends. Actually sports classes had exceeded all expectations. Home was seen as the most important factor in parenting, but there were different opinions about raising the child to be an athlete. Part of the parents thought that raising of an athlete was done at home, but some demanded that from the sport clubs. Some parents found expectations and demands in sports confusing and made parents feel insecure. Parents saw themselves as important supporters and making training possible for their kids but at the same time some of parents felt like being left on the background. Parents wished for the support especially to questions “what is my role as a parent of a young athlete and what I can expect from the athlete and from the sport itself”?
There are many ways of reacting to young athlete’s hobby, as it demands a lot from the parents too. To some parents it is very natural that their child is an athlete, but some are insecure and feel like they have to give away their own needs. Especially those parents who haven’t been athletes themselves wished for more support. The importance of parents should be better noticed because their value for young athlete can’t really be underestimated. Especially sport clubs hold an important position with this, as the parents are easily reachable for clubs to deliver information and support.
...
