Peritoneaalidialyysipotilaiden elämänlaatu sekä ikääntymisen yhteys hoitojen sujuvuuteen, potilaana selviytymiseen ja elämänlaatuun

Abstract

Suomalaisen väestön yleisimpiä pitkäaikaissairauksia ovat perinteisesti olleet erilaiset sydän- ja verisuonisairaudet. Diabeteksen esiintyvyys on voimakkaassa kasvussa, jonka vuoksi siitä on tullut myös yksi maamme yleisimmistä pitkäaikaissairauksista. Yhdessä nämä sairaudet ovat edesauttaneet erilaisten munuaissairauksien yleistymistä. Myös ikääntymisen on nähty olevan yhteydessä munuaissairauksien lisääntymiseen. Tässä pro gradu- tutkielmassa mielenkiinto kohdistettiin kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastaviin yksilöihin. Tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia peritoneaalidialyysipotilaiden elämänlaatua sekä ikääntymisen yhteyttä hoitojen sujuvuuteen, potilaana selviytymiseen ja elämänlaatuun.

Tutkimuksen aineisto kerättiin aikavälillä 2011–2014 Keski-Suomen-, Satakunnan- sekä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien peritoneaalidialyysipotilailta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 potilasta. Vastaajien ikäjakauma oli 23–84 vuotta. Aineistonkeruu tapahtui kvantitatiivisten monivalintakyselyjen avulla. Ensimmäinen näistä oli tutkielmaa varten kehitetty kyselylomake. RAND- 36 elämänlaatumittarilla arvioitiin vastaajien elämänlaatua. Kyselylomakkeen avulla saatua aineistoa tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja Chi square -testillä, joiden avulla saatiin tarkasteltua yleisesti frekvenssijakaumaa ja muuttujien välistä riippuvuutta. RAND-36 pistemäärien (0-100) suhteen tarkasteltiin elämänlaatuasteikoiden keskiarvoja ja keskihajontoja. Näitä tarkasteltiin suhteessa potilaiden ikäluokkiin ja hoitomuotoihin. Asetelmaa testattiin vielä tilastollisesti yksisuuntaisen varianssianalyysin sekä t-testin avulla. Spearmanin järjestyskorrelaatikertoimen avulla testattiin elämänlaadun ulottuvuuksien muuttujien ja vastemuuttujien välistä yhteyksiä.

Tutkielmassa selvisi, että peritoneaalidialyysipotilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu oli painottunut, RAND- 36 elämänlaatuasteikoiden keskiarvojen osalta, keskitason yläpuolelle (ka>50). Ainoastaan CAPD potilaat saivat keskitasoa alhaisempia pisteitä fyysisen toimintakyvyn (ka=45.0) ja sosiaalisen toimintakyvyn (ka=47.6) suhteen. Yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla saatiin selville, että sosiaalisen toimintakyvyn osalta, keskiarvot hoitomuotojen välillä vaihtelivat tilastollisesti merkitsevällä tavalla (p-arvo<0.05). Riippumattomien ryhmien t-testin avulla pystyttiin osoittamaan, että ikääntymisellä ei ollut yhteyttä elämänlaatuasteikoiden keskiarvoihin (p-arvo>0.05). Ikääntymisellä ei myöskään ollut yhteyttä hoitojen sujuvuuteen tai potilaana selviytymiseen, joka oli nähtävissä frekvenssien tasaisena jakautumisena ikäluokkien välille. Chi square- testi osoitti, että muuttujaryhmien ja ikäluokkien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää riippuvuussuhdetta (p-arvot<0.05). Kipujen aiheuttaman työn häiriintymisen ja kipujen voimakkuuden välillä havaittiin negatiivinen ja tilastollisesti erittäin merkitsevä korrelaatio (p-arvo <0.001). Sama tulos oli myös huomattavissa sosiaalisen toiminnan ja elinvoimaisuuden välillä. Loppuun kuluneisuuden tunne ja arvio terveyden heikkenemisestä eivät kuitenkaan korreloineet keskenään (p-arvo >0,05)

Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että peritoneaalidialyysipotilaiden elämänlaatu oli, RAND-36 elämänlaatumittarilla mitattuna, keskimääräistä parempaa, lukuun ottamatta CAPD potilaiden tuloksia. Tulokset osoittivat myös, että ikääntyminen ei ole vastaajien kohdalla yhteydessä hoitojen sujuvuuteen, potilaana selviytymiseen eikä elämänlaatuun. Tästä huolimatta, esimerkiksi Suomessa hemodialyysi on suositumpi hoitomuoto kuin peritoneaalidialyysi. Tämä aihealue kaipaa lisää tutkimuksia, jotta peritoneaalidialyysihoitojen eduista ja soveltuvuudesta ikääntyneille, saadaan tarkempaa tietoa. Lopullinen päätösvalta dialyysihoitomuotojen valinnassa on lääkärillä. Ihanteellisessa tilanteessa valinnan tekemiseen tulisi käyttää uusimpia ja luotettavia tutkimustuloksia, ja tehdä valinta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Tällaiseen päätöksentekoon olisi tärkeää pyrkiä erityisesti ikääntyneiden munuaispotilaiden kohdalla.

Among Finnish population, the most common chronic diseases have traditionally been various cardiovascular diseases. In addition the incidence of diabetes is increasing rapidly, and together with the other chronic diseases and with aging, have participated to the increase of additional conditions such as renal diseases. This Master's thesis had the purpose to explore the quality of life of patients, who have been diagnosed with chronic renal failure. The aim of this study was to investigate the quality of life of peritoneal dialysis patients and the associa-tion of aging to fluency of treatment, coping as a patient and to quality of life.

The data was collected between 2011-2014 from the peritoneal dialysis patients in hospital districts of Central Finland, Satakunta- and Northern Ostrobothnia. The data was obtained from 41 patients, who were between 23 – 84 years old and was collected with two quantitative questionnaires. The first questionnaire was constructed by the researcher and the second questionnaire one was the RAND- 36 health survey. The data from the first questionnaire was examined with cross tabulation and Chi square- test. These showed the general distribution of the data and the dependence between the variables. The data from RAND- 36 questionnaire was analyzed through means (0-100) and standard deviations by comparing treatment type and age groups to quality of life scales. The data was tested with one-way anova and independent samples t-test. With Spearman’s rank-order correlation the aim was to test correlation between the variables from the quality of life dimensions to depend-ent variables.

The results indicated that peritoneal dialysis patients health-related quality of life means were focused above the mid-level in terms of the RAND 36 quality of life scales. Only CAPD patients had lower results on physical (mean>45.0) and social performance (mean=47.6). One-way anova indicated statistically significant variance on quality of life scale between treatment types in social performance (p-value<0.05). T-test indicated that there was no significant association between the means of quality of life scales and age groups. Cross tabulation indi-cated that the frequencies were normally distributed between age groups on coping as a patient and treatment fluency. In addition, there was no significant statistical dependence between age and the variables, which were tested by Chi square- test (p-value <0.05). Spearman's rank correlation coefficient revealed that there’s a strong negative and statistically significant high correlation between disruption of work caused by pain and pain inten-sity (p-value <0.001). The same result was also noticeable between social activity and vitality. However, burn out feeling and opinion about how one’s health is weakening, didn’t correlate with each other (p-value> 0.05).

The main results of the study indicated that the quality of life of peritoneal dialysis patients is, according to the RAND-36 health survey, above the mid-level, apart from the social and physical performance of CAPD pa-tients. The results of this master’s thesis indicated, that aging is not associated to the quality of the peritoneal dialysis treatment fluency, coping as a patient, or to quality of life. In spite of this, for example in Finland hemodialysis treatment is more popular than peritoneal dialysis. This issue needs more attention and further scientific studies, in order to obtain more knowledge about the advantages of peritoneal dialysis and suitability for elderly pa-tients. The final decision of the renal replacement therapy type is made by nephrologists. However, it would be ideal to make the decision according to latest and most reliable scientific study results, and in mutual under-standing with the patients, especially among elderly patients.