Fysioterapeuttisen ohjauksen puhetapoja sairaalavaiheessa lonkkaleikkauksen jälkeen

Abstract

TIIVISTELMÄ Sirkku Taskinen (2015). Fysioterapeuttisen ohjauksen puhetapoja sairaalavaiheen potilasohjaustilanteessa lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, fysioterapia pro gradu- tutkielma, 59 sivua, 5 liitettä. Ohjaajat: Arja Piirainen, Jyväskylän yliopisto Marja Arkela Keski-Suomen keskussairaala

Ohjauksen tutkiminen lyhyissä fysioterapiakontakteissa on tarpeen, jotta voidaan kehittää lyhytkestoisia ja kertaluonteisia ohjaustilanteita. Sairaalassa tapahtuvan fysioterapeuttisen ohjauksen haasteena on juurikin tilanteen kertaluonteisuus ja lyhytaikaisuus. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että asiakkaat ovat olleet tyytymättömämpiä lyhyisiin fysioterapiakontakteihin verrattuna pidempiin fysioterapian hoitojaksoihin. Fysioterapeuttisen ohjauksen puhetavoista saatu tieto auttaa toteuttamaan ohjausta potilaslähtöisemmin. Fysioterapeuttinen ohjaus jäsentyy tämän hetkisen tiedon mukaan tautien, kuntoutujan, vuorovaikutuksen ja fysioterapiaprosessin kautta. Tässä tutkimuksessa ohjausta tarkastellaan vuorovaikutuksen näkökulmasta. Onnistunut vuorovaikutus ja kommunikointi ovat sekä onnistuneen hoidon että potilaslähtöisyyden edellytys. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää sairaalavaiheessa tapahtuvaa fysioterapeuttista ohjausta tukemaan paremmin potilaan yksilöllistä tilannetta, tarvetta sekä kuntoutumista. Tutkimuksessa tarkastellaan fysioterapeuttisen ohjauksen puhetapoja sekä ohjaustilanteessa rakentuvia merkityksiä potilaan tilanteiseen aktiivisuuteen, potilaslähtöisyyteen, leikkauksen jälkeiseen arkeen ja tulevaisuuteen. Tämä pro gradu tutkielma on osa laajempaa potilasohjaus tutkimusta, jota toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen keskussairaalan kanssa. Tutkimusyhteistyön tavoitteena on saada tietoa potilaiden toimintakykyä edistävästä ohjuksesta leikkausten yhteydessä, sekä kehittää ohjausta kotona selviytymistä edistäväksi. Tutkimuksen aineisto oli kahdeksan sairaalassa kuvanauhoitettua fysioterapeuttista ohjaustilannetta. Tutkittavia potilaita oli seitsemän ja fysioterapeutteja kuusi. Tutkimuksen aineisto analysoitiin diskurssianalyysiä apuna käyttäen. Analyysissä mukailtiin diskurssianalyysin kolmion kulmakiviä; kommunikointi, konteksti ja merkitykset. Tutkimuksessa selvitettiin merkitysten rakentumista ohjaustilanteessa. Aineistossa esiintyi kuusi erilaista fysioterapeuttisen ohjauksen puhetapaa: fysioterapeutin valtapuhe, selittävä ohjauspuhe, sanottava ohjauspuhe, vuoropuheinen ohjauspuhe, potilasta aktivoiva ohjauspuhe ja kannustava ohjauspuhe. Potilaan tilanteinen aktiivisuus oli suurinta potilasta aktivoivan ohjauspuheen yhteydessä. Vuoropuheinen ohjauspuhe eteni ohjaustilanteessa fysioterapeutin ja potilaan välisenä keskusteluna, johon molemmat osallistuivat tasavertaisesti. Selittävässä ja sanottavassa ohjauspuheessa fysioterapeutti oli potilasta aktiivisempi ja fysioterapeutin valtapuheessa fysioterapeutin rooli oli hallitseva. Potilaslähtöisyys toteutui parhaiten vuoropuheisen- sekä potilasta aktivoivan ohjauspuheen yhteydessä. Leikkauksen jälkeinen arki oli esillä ohjauspuheissa pääasiassa harjoitteiden ja opasvihkon yhteydessä. Vuoropuheisessa ja potilasta aktivoivassa ohjauspuheessa leikkauksen jälkeinen arki sai myös laajempia merkityksiä. Ainoastaan vuoropuheisen ohjauspuheen yhteydessä luotiin näkymiä myös pidemmälle potilaan tulevaisuuteen. Sanottava ohjauspuhe on fysioterapialle erityistä, koska ohjauksen merkitykset kohdentuivat liikkeen ja harjoitteen laatuun. Selittävän ohjauspuheen yhteydessä merkitykset rakentuivat pääasiassa opasvihkon yhteyteen. Kannustavaa ohjauspuhetta ilmeni kaikkien puhetapojen yhteydessä, kuitenkin siten, että potilasta aktivoivassa ja vuoropuheisessa ohjauspuheessa se oli kiinteä osa ohjausta. Muiden ohjauspuheiden yhteydessä kannustava ohjauspuhe oli yksittäisiä tsemppaavia kommentteja ja sanoja. Tämä tutkimusaineisto osoittaa, että potilaan aktivoimiseksi sekä potilaan toimintakyvyn edistämiseksi kotona leikkauksen jälkeen fysioterapeuttista ohjausta tulisi kehittää vastavuoroisen- ja potilasta aktivoivan ohjauspuheen kaltaiseksi.

Avainsanat: fysioterapia, potilas, ohjaus, ohjauspuhe, fysioterapeuttinen ohjaus, vuorovaikutus

ABSTRACT Sirkku Taskinen (2015). Ways to communicate in patient education in physiotherapy after hip surgery at the hospital. Department of Health Sciences. University of Jyväskylä, Master´s thesis, 59p 5 appendicies. Supervisors: Arja Piirainen, Marja Arkela Central hospital of Middle Finland

INTRODUCTION: This study gives information about communication in physiotherapy after hip surgery at the hospital. The aim of this study is to develop good physiotherapy practice in guidance between physiotherapist and patient. As the result of this study different ways to communicate in physiotherapy situations came out. The interest was also to study how those different ways to communicate appear in the aspect of patient´s activity after hip surgery at home and the patient centered point of view in the physiotherapy situation. Present studies have shown that guidance in physiotherapy is been structured by the diseases, client, interaction and physiotherapy process. In this study the interest is in interaction. Successfull communication and interaction guarantee the good quality of care and patient centeredness. Physiotherapy situation after hip surgery is very short and happens only once or twice, so the challenges of the guidance are great. Earlier studies have shown that patients are most displeased in short term physiotherapy, so development of those situations are needed. This study is a part of the co-operation between Univeristy of Jyväskylä and the Central hospital of Middle Finland. Aim of the co-operation is to develop patient education that activates the patient and advance the patient´s functional capacity after surgery. Also the aim is to support patient´s survival at home after surgery by patient education. METHODS: This study included eight physiotherapy sessions with patient education in hospital after hip surgery. Physiotherapy sessions were videotaped. The target group of the study, were seven patients and six physiotherapists. All patients got through the hip surgery for the first time. The method of the analysis was discourse analysis. The interest in the analysis was the connection between the communication, context and different meanings that were constructed during the patient education situation in physiotherapy. RESULT: In this study there were six ways to communicate in the physiotherapy situations with patient education and guidance: power speech of physiotherapist, explanatory way of communicate, dialogue, empowerment speech, supportive way to communicate and guidance of quality of movement. The supportance of patient´s postoperative condition was seen most in dialogue and in empowerment speech. Same ways of communicate supported also the patient´s activity in physiotherapy situations. When the aim of the guidance was the quality of exercise or quality of movement physiotherapists used lyricist way to communicate. This way of communicate was often supported by manual or visual guidance. It seemed that this way of communicate is speciality of physiotherapy. The power speech of physiotherapist was less supportive and it didn´t include patient centeredness or activity of the patient or survival at home after surgery. CONCLUSION: The evidence of this study shows that way to communicate in physiotherapy session should be developed similar to dialogue and empowerment speech. That way patient centeredness and supportance of patient´s postoperative condition at home are best noticed. It is also notable that guidance of movement quality is something that is unique to physiotherapy and it concentrates to movement quality. More study is needed to show how these different ways to communicate in physiotherapy are seen in long term conditions. Keywords: patient, physiotherapy, way to communicate, guidance, patient education, interaction, communication