Les phrases pseudo-clivées dans un corpus de mémoires de master d'étudiants finnophones et francophones

Abstract

Työssä tarkastellaan pseudolohkolauseen käyttöä suomen- ja kanadanranskankielisten opiskelijoiden laatimissa maisterivaiheen opinnäytetöissä. Korpus koostuu 57 Jyväskylän, Tampereen ja Montréalin yliopistoissa laaditusta ranskankielisestä työstä, jotka sisältävät yhteensä 204 pseudolohkolausetta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, missä määrin rakennetta esiintyy suomalaisten ja ranskaa äidinkielenään puhuvien tuottamassa kirjoitetussa kielessä, ja verrata tuloksia keskenään.

Pseudolohkolause on sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä varsin yleinen niin kutsuttu fokalisoiva rakenne, jota esiintyy samankaltaisena myös suomen kielessä. Sen perusrakenne vastaa ce qui/ce que […] c’est -tyyppistä lausetta, mutta sillä on myös muunlaisia variantteja. Korpuksessa esiintyvät pseudolohkolauseet jaettiin 11 eri ryhmään rakenteessa käytetyn fokalisoidun elementin sekä rakenteen ensimmäisen osan sisältämän elementin esim. relatiivipronominin (ce qui, ce que) tai si-konjunktion mukaan.

Analyysistä käy ilmi, että pseudolohkolauseen käyttö on jonkin verran yleisempää kanadanranskankielisten kuin suomenkielisten opiskelijoiden töissä. Yleisesti ottaen rakenteen käyttö näyttää kuitenkin olevan vähäistä (keskimäärin alle 5 lausetta per työ). Suomenkieliset ja kanadanranskankieliset käyttävät pseudolohkolauseen perusmuotoa suhteellisesti yhtä paljon, mutta kanadanranskankielisillä esiintyy enemmän rakenteen muita variantteja. Esimerkiksi si-alkuisia rakenteita ei suomenkielisten laatimissa töissä esiinny lainkaan, kun taas ranskakielisten töissä rakenne on toiseksi yleisin. Sekä suomenkielisillä että kanadanranskankielisillä pseudolohkolauseen perusrakenteessa eniten fokalisoitu elementti on nominaalisyntagma ja eniten käytetty relatiivipronomini ce qui.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että pseudolohkolauseen sisältämän c’est-presentatiivin käytössä ilmenee vaihtelua sekä suomen- että ranskankielisten töissä. Yleisin tapa on presentatiivin korvaaminen kopulalla ilman ce-pronominia.

Pseudolohkolauseen vähäisyyttä sekä siinä esiintyviä presentatiivivirheitä voidaan osaltaan selittää tekstityypillä. Korpuksen muodolliset ja pääosin objektiiviset akateemiset tekstit eivät edistä yleisesti ottaen puhekielisenä pidetyn, usein tunteita ja mielipiteitä ilmaisevia verbejä sisältävän rakenteen käyttöä. Presentatiivin korvaaminen kopulalla poistaa puhekielisenä pidetyn, kaksiosaisen c’est-rakenteen. Myös nominaalisyntagman suosimista fokalisoituna elementtinä voidaan selittää tekstityypillä. Usein lyhyt ja ytimekäs nominaalisyntagma, joka ei vaadi rakenteeseensa subjektia, on personaattomampi, ja siten palvelee paremmin objektiivisten tekstien konventioita.