| dc.description.abstract | Johdanto. Harjoittelun on oltava riittävän tehokasta, jotta kehittymistä tapahtuisi. Jos harjoittelu on liian kovaa/tehokasta tai palautuminen puutteellista, on vaarana ylirasittuminen. Harjoittelusta palautumista on mahdollista nopeuttaa erilaisten palautumismenetelmien avulla. Kylmävesihoito on viime aikoina noussut niin urheilijoiden kuin kuntoilijoidenkin suosioon yhtenä palautumisen tehostajana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kylmävesihoidon hyödyllisyys kovasta kestävyysharjoituksesta palautumisesta aktiiviseen palautukseen verrattuna.
Menetelmät. Tutkimukseen osallistui yhdeksän hyväkuntoista ja tervettä miespuolista henkilöä (ikä 27,9 ± 4,5 vuotta, pituus 183,6 ± 4,9 cm, paino 80,5 ± 11,6 kg). Jokainen koehenkilö suoritti Hipposhallissa kaksi kertaa saman kovatehoisen maksimaalisen hapenoton harjoituksen 5 x 1000 m kahden minuutin palautuksella. Koehenkilöt suorittivat harjoituksen jälkeen joko kylmävesipalautuksen tai aktiivisen palautuksen. Kylmävesipalautus kesti 10 min 10 °C asteisessa vedessä alaraajat ja puolet keskivartalosta upotettuna. Aktiivinen palautus sisälsi 20 min hölkkää ja 10 min venyttelyä. Molempien palautusmenetelmien jälkeinen aika oli paikallaan oloa. Palautumista seurattiin kokonaisuudessaan 60 min ajan. Testipäivän aamuna koehenkilöt saapuivat Vivecan laboratorioon paastoverikokeisiin, jolloin määritettiin perusverenkuva sekä veren testosteroni - ja kortisolipitoisuudet. Sama paastoverikoe otettiin testipäivää seuraavana aamuna palautumisen seuraamiseksi. Maksimaalisen kevennyshypyn nousukorkeus ja veren testosteroni -, kortisoli - ja laktaattipitoisuudet mitattiin sekä ennen ja jälkeen harjoituksen että 35 min ja 60 min harjoituksen jälkeen.
Tulokset. Kylmävesialtistuksen yhteydessä kevennyshyppyjen nousukorkeus laski tilastollisesti hyvin merkitsevästi aikavälillä Post vs. Post-35 (7,2 ± 2,8 cm, p < 0,01) ja merkitsevästi aikavälillä Post vs. Post-60 (5,6 ± 4,9 cm, p < 0,05). Veren laktaattipitoisuus nousi selvästi molempien harjoitusten aikana ja laski aktiivisen palautumisen aikana Post vs. Post-60 tilastollisesti merkitsevästi (7,6 ± 4,1 mmol/l, p < 0,05) ja kylmävesipalautuksen aikana hyvin merkitsevästi (7,5 ± 2,6 mmol/l, p < 0,01). Veren kortisolipitoisuus nousi molempien harjoitusten aikana Pre vs. Post tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05). Se nousi kylmävesipalautuksen aikana lisää Post vs. Post-35 tilastollisesti hyvin merkitsevästi (65 ± 56 nmol/l, p < 0,001). Veren testosteronipitoisuus nousi merkitsevästi molempien harjoitusten aikana, mutta laski enemmän kylmävesihoidon jälkeen Post vs. Post-35 (6,0 ± 3,6 mmol/l, p < 0,01) ja Post vs. Post-60 (6,8 ± 3,6 nmol/l, p < 0,01). Testosteroni - kortisoli -suhde laski kylmävesihoidon jälkeen tilastollisesti hyvin merkitsevästi Post vs. Post-60 (p < 0,001), kun taas aktiivisen palautuksen jälkeen lasku ei ollut merkitsevää. Paastoverikokeista huomataan enemmän tulehdustekijöiden pitoisuuksien nousua kylmävesihoidon jälkeen. Paastoverikokeiden tuloksissa aktiivista palautusta seuraavana aamuna neutrofiilien (B - Neutr) ja leukosyyttien (B - Leuk) pitoisuudet olivat nousseet tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,05). Kylmävesihoitoa seuraavana aamuna tilastollisesti merkitsevää nousua tapahtui leukosyyteissä (p < 0,05), hyvin merkitsevää nousua (p < 0,01) neutrofiileissä ja niiden suhteellisessa osuudessa (L - Neutr) sekä hyvin merkitsevää laskua lymfosyyttien suhteellisessa osuudessa (L - Lymf).
Yhteenveto ja johtopäätökset. Kylmävesipalautus heikensi merkittävästi kevennyshyppyjen nousukorkeutta aktiiviseen palautukseen verrattuna. Veren laktaattipitoisuus laski hieman hitaammin kylmävesipalautuksen jälkeen. Välittömästi kylmävesialtistuksen jälkeen veren kortisolipitoisuus nousi selvästi enemmän ja veren testosteronipitoisuus kääntyi laskuun
aktiiviseen palautukseen verrattuna. Kylmävesihoito näytti lisäävän elimistön stressitilaa entisestään harjoituksen jälkeen ja siten heikentävän palautumista aktiiviseen palautukseen verrattuna. Paastoverikokeiden tuloksista huomataan kylmäaltistuksen lisäävän tulehduksellisten tekijöiden pitoisuuksia aktiivista palautumista enemmän. Tämän tutkimuksen perusteella voidaankin todeta aktiivisen palautuksen olevan kylmävesihoitoa tehokkaampi palautumismuoto kovan kestävyysharjoituksen jälkeen. Avoimeksi ja haasteeksi jatkotutkimuksille jää urheilijoiden ehkä eniten käyttämä palautumismetodiikan yhdistelmä: harjoituksen jälkeen ensin 15 minuutin aktiivinen palautus, sitten 15 minuutin kylmävesikäsittely ja samanaikaisesti nauttien palautusjuomaa (hiilihydraattia ja proteiinia) (Bompa & Haff 2009). | fi |
