Musiikkikasvatuksellinen työ suomalaisissa kirkkokunnissa ekumenian näkökulmasta

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa suomalaisia kirkkokuntia ja niiden musiikkikasvatuksellisesti merkittävää työtä tänä päivänä. Tavoitteena oli saada selville, millaista musiikkitoimintaa kussakin kirkkokunnassa on ja mitkä näistä kirkoista tukevat monipuolista musiikkitoimintaa yhteislaulujen lisäksi, kuten yhtyesoittoa, kuoroja tai orkestereita. Työn avulla halusin myös selvittää, onko evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi muilla seurakunnilla palkattuja ja koulutettuja musiikkityöntekijöitä ja jos on/ei ole, niin miksi. Musiikkityöntekijöiden koulutustausta sekä se, perustuuko toiminta palkkaukseen vai vapaaehtoisuuteen kiinnostaa musiikin ammattilaisena. Ekumenia eli kristittyjen yhteinen toiminta yli kirkkokuntarajojen on yksi työn tärkeä näkökulma, ja työn avulla tuon esiin, millaista yhteistä musiikkikasvatuksellista toimintaa eri kirkkokunnilla on tai voisi olla.

Aineistona käytin kunkin kirkkokunnan musiikkityön edustajan sähköpostitiedonantoja, seurakuntien verkkosivuja sekä muutamaa kattavaa perusteosta. Näiden pohjalta selvisi, missä kirkoissa musiikilla on merkittävä ja monipuolinen asema seurakunnan toiminnassa. Tutkimus rajautui keskittymään käytännössä kahden Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenkirkon, Suomen Pelastusarmeijan ja Suomen Vapaakirkon ympärille. Peilaan tutkimuksessa niiden musiikkityötä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan. Muita Ekumeenisen Neuvoston jäsenkirkkoja ja niiden teologiaa, historiaa ja musiikkityötä sivuutaan työssä lyhyesti.

Työn tuloksena selvisi, että musiikkitoiminta eri seurakunnissa ja kirkkokunnissa on hyvin vaihtelevaa, mutta musiikkikasvatuksellisesti mielekästä toimintaa on paljon. Tarve kouluttautuneille populaarimusiikin osaajille myös eri seurakunnissa lisääntynee tulevaisuudessa. Tutkimus haastaa kirkkomusiikin, musiikkikasvatuksen ja muusikon koulutuksen ja laittaa pohtimaan, olisiko perinteisen urkujensoiton, laulun ja kuoronjohdon opiskelun ohella mahdollista suunnata enemmän yhtyesoittoon ja ihmisten yhteisöllisteen toimintaan kannustaviin musiikkiprojekteihin yhden ihmisen esilaulun sijaan.