Vanhempien ja varhaiskasvattajien näkemyksiä 3-5-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhempien ja varhaiskasvattajien näkemyksiä 3-5-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tarkoituksena oli selvittää millaisia tekijöitä lapsen elämää läheltä seuraavat aikuiset kokevat fyysistä aktiivisuutta edistäviksi ja estäviksi. Tutkimus on osa laajempaa Dagis tutkimus- ja interventiohanketta, jonka tavoitteena on tutkia ja edistää päiväkotilasten elintapoja.

Tutkimus on menetelmältään laadullinen. Aineisto kerättiin vanhempien ja varhaiskasvattajien fokusryhmähaastattelujen avulla. Haastatteluaineisto teemoiteltiin sanatarkan litteroinnin jälkeen useisiin eri luokkiin, joista muodostettiin lopuksi yhtenäinen sosioekologinen malli. Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat ja varhaiskasvattajat saivat esiintyä haastattelutilanteessa pelkällä etunimellä. Tulosten raportoinnissa nimet korvattiin käsitteillä vanhempi- ja varhaiskasvattaja.

Tutkimuksen mukaan aikuisten rooli on merkittävä 3-5-vuotiaiden lasten fyysisen aktiivisuuden kannalta. Lapset eivät kykene toteuttamaan fyysistä aktiivisuutta ilman aikuisen seuraa ja mahdollistamista. Aikuisten asenteet ja kiinnostus vaikuttavat kaikkein eniten lasten fyysisen aktiivisuuden määrään. Mitä tärkeämpänä aikuiset pitävät fyysistä aktiivisuutta, sitä todennäköisemmin he myös tukevat lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Myönteisellä suhtautumisella ja kannustuksella aikuisten on mahdollista edistää lasten fyysistä aktiivisuutta. Vastaavasti aikuisten mielenkiinnon ja jaksamisen puute ovat yksi suurimmista esteistä pienten lasten fyysisen aktiivisuuden toteutumiselle.

Tutkimuksen perusteella lasten fyysisen aktiivisuuden edistäminen tulisi tehdä läheisten aikuisten kautta. Fyysisen aktiivisuuden tärkeyden ymmärtäminen lisää sekä vanhempien että varhaiskasvattajien kiinnostusta ja motivaatiota tukea lapsen fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Ilman läheisten aikuisten mahdollistamista ja myönteistä suhtautumista lapsen on lähes mahdotonta olla fyysisesti riittävän aktiivinen. Tutkimuksen mukaan vanhempien ja varhaiskasvattajien tulisi tehdä myös enemmän yhteistyötä kasvatuskumppanuuden saavuttamiseksi. Tällä hetkellä vanhemmat eivät tunne päiväkotiympäristöä riittävän hyvin. Tämän vuoksi vanhempien oletukset ja odotukset eivät kohtaa päiväkodin käytäntöjen kanssa, mikä hankaloittaa vanhemman oman roolin määrittämistä lapsen riittävän fyysisen aktiivisuuden toteutumisen kannalta.