Kuulohavainnon muutoksen vaikutus saksofonistin intonaation tarkkuuteen

Abstract

Kuulohavainnon avulla erotellaan äänestä eri ominaisuuksia, kuten äänenkorkeutta, -voimakkuutta ja -kirkkautta. Tarkka intonaatio esimerkiksi saksofonia soitettaessa vaatii hyvää ja selkeää auditiivista palautetta, sekä äänenkorkeuden erotus- ja kohdistuskykyä. Erilaiset soittotilanteet, akustiset olosuhteet, sekä korvatulppien käyttö aiheuttavat muutoksia kuulokuvaan.

Järjestettiin koe, jossa seitsemän alttosaksofonistia soitti kolmea erityyppistä lyhyttä melodiaa: pitkiä ääniä, melodioita ja intervallihyppyjä. Soitettavat melodiat äänitettiin, sekä toistettiin kuulonsuojauksella ja ilman. Äänidatasta poimittiin kolmea kohdeääntä, joista analysoitiin äänenkorkeus, äänenvoimakkuus ja äänenväri. Kohdeäänet olivat saksofonin g1, c#2, sekä a2-sävelet. Tuloksia vertailtiin tilastollisin keinoin. Kuulo suojattuna soittajilla on taipumus alavireisyyteen kaikissa kohdeäänissä. G-sävel oli vireeltään stabiilein. Äänenväri ja äänenvoimakkuus eivät muuttuneet käsittelyiden välillä.

Tutkimus tukee aiempaa tietoa, että saksofonin vireessä soittaminen vaatii tarpeeksi hyvän auditiivisen palautteen. Vastoin ennakko-oletuksia kokeen mukaan kuulohavainnon huononeminen aiheutti vireen laskua.