Tutkimus kartoittaa ja analysoi keskustelua, jota The New York Times -sanomalehdessä käytiin pornografiasta vuosina 1970–1979. Miten keskustelijat suhtautuivat pornografiaan ja aikuisviihdekauppaan New Yorkin keskikaupungilla tai ylipäätään yhteiskunnassa? Millaisia ajatusrakenteita heidän lausuntojensa taustalla oli? Tutkimusaineisto koostuu mielipidekirjoituksista ja artikkeleista. Artikkelien valinnassa painottuvat dialogia kirvoittaneet lausunnot. Tutkimus ei pyri määrittelemään pornografian käsitettä, vaan hyväksyy keskustelijoiden oman tavan käyttää sitä. Lausuntoja lähestytään diskurssintutkimuksen sekä käsitteiden analyysin kautta. Merkittävimpänä työkaluna käytetään Stefan Collinin julkisen moralistin käsitettä. Keskustelu sanomalehdessä on julkista ajatustenvaihtoa, jossa esitetään moralismeja. Näitä tutkimalla voidaan selvittää osanottajien äänensävyjä, ja alustoja joilta he esittävät mielipiteensä. New Yorkin keskikaupungin pornoputiikkeja, -elokuvateattereita ja aikuiskirjakauppoja pidettiin kiusallisena ja jopa uhkaavana ilmiönä tarkasteluajanjaksolla. Keskustelussa käsitellään kaupunkitilaa ja sen käytön oikeutta muun muassa perinteiden ja markkinavoimien kannalta. Teatterimaailman vaikuttaja saattoi auktoriteettina vedota alan pitkään perinteeseen alueella, pitäen pornokauppiaita juurettomina toimijoina alueella. Toiset äänet painottivat jokaisen yhdysvaltalaisen oikeutta hankkia elantonsa yrittäjänä, antaen markkinoiden päättää kenen alueella sopii toimia. Perustuslaillista sanan- ja ilmaisunvapautta käytettiin samoin puolustuksena sekä kauppiaan että kuluttajan kannalta. Antipornografisen feminismin sanoma nousi keskusteluun vasta 1970-luvun lopulla. Muutoin naisäänet olivat harvinaisuus pornokeskustelussa. Aatteellisena teemana keskustelussa säilyi konservatiivisen ja liberaalin maailman- ja ihmiskuvan ero. Konservatiivinen äänensävy korosti uhkakuvia, sekä varoitti moraalisen rappion johtavan jopa täydelliseen anarkiaan. Täten konservatiivit esittivät yksilön- ja ilmaisunvapauden rajoittamista seksuaalimoraalin harmaalla alueella liikuttaessa. Liberaalit äänet taas uskoivat laajempaan, elleivät täydelliseen yksilönvapauteen, jossa ”uhriton rikos”, pornografia, saisi olla sitä kaipaavan aikuisen ihmisen myytävissä ja ostettavissa ilman rajoituksia. Sanomalehtien toimituksellisten konventioiden vuoksi keskustelussa on kysymys myös eliitin ja kansan välisestä dialogista. Tässä dialogissa tunnetumpi ääni saa enemmän tilaa lehden sivuilla esimerkiksi kokonaisen artikkelin tai laajan mielipiteen muodossa siinä missä tavan kansalainen saa tyytyä mielipidepalstan lyhyeen, joskus toimituksen lyhentämään lausuntoon. ...

New York Times (sanomalehti) Diskurssintutkimus 1970-luku pornografia sanomalehdet moraali kaupunkitila seksuaalisuus arvot mielipiteet