Fysioterapian kirjaamisen ilmiö sairaalaympäristössä työskentelevien fysioterapeuttien näkökulmasta

Abstract

Lähivuosien terveydenhuollon suurimpana haasteena on tarjota koko väestölle sen tarvitsemat laadukkaat terveydenhuoltopalvelut, mikä edellyttää palveluja tuottavien organisaatioiden ongelmatonta kommunikointia ja potilastietojen jakamista. Kansalliseen Terveysarkistoon liittyvän fysioterapian kirjaamismallin kehittämisen tueksi onkin erikoissairaanhoidon tutkimus- ja kehittämishankkeessa pyritty kehittämään fysioterapian kirjaamista ja kirjaamisen laadun arviointia. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää mitä fysioterapian kirjaaminen on sairaalaympäristössä eri osastoilla työskentelevien fysioterapeuttien näkökulmasta. Fenomenografiseen tutkimusotteeseen pohjautuvan työn tutkimusaineisto koostui 12 kahdessa eri akuuttisairaalassa työskentelevän fysioterapeutin yksilöllisistä haastatteluista, kun he olivat kirjanneet omaa työtänsä. Analysointi toteutettiin fenomenografisen metodin (Åkerlind 2005) mukaan. Fysioterapeuttien käsitykset fysioterapian kirjaamisen ilmiöstä muodostivat kolme kuvauskategoriaa: Oman työn merkitys osana sairaalan kuntoutusta, Hyvä kuntoutus ja Toimiva ja tuloksellinen kuntoutus. Kriittisten aspektien analyysissä muodostui viisi teemaa; kirjaaminen potilasta varten, tuloksellisuuden kirjaaminen, kuntoutumisen prosessin kirjaaminen, moniammatillinen yhteistyö sekä ammatillinen eettisyys. Oman työn merkitys osana sairaalan kuntoutusta esiintyi lähes kaikkien tutkimuksessa haastatelluiden fysioterapeuttien käsityksessä. Käsitysten mukaan laadukkaalla fysioterapian kirjaamisella oli mahdollista saada arvostusta sekä oman työn oikeutusta sairaalan muulta henkilökunnalta. Ilmiön laajentuessa hyvä kuntoutus kategoriaan käsityksissä korostui oma ja potilaan asiantuntijuus. Selkeä ero edelliseen oli potilaan osallistaminen omaan kuntoutukseensa subjektina. Fysioterapian kirjaamisessa korostui asiantuntijalähtöisyys sekä hyvään hoitokäytäntöön perustuvan fysioterapian merkitys tuloksellisuuteen ja potilaan hyvään pyrkivissä kuntoutustilanteissa. Toimiva ja tuloksellinen kuntoutus tuli esiin vain muutamien fysioterapeuttien käsityksissä kirjaamisesta. Selkeänä erona edelliseen tasoon on pyrkimys toimivaan laajempaan moniammatilliseen yhteistyöhön sekä sen avulla edelleen eettiseen toimivaan kuntoutus työkäytäntöön. Tavoitteena oli laadukkaan ja tuloksellisen kuntoutuksen turvaaminen ja edellytykset siihen olivat olemassa, mutta vasta harva toteuttaa niitä. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että fysioterapeuttien suorittama fysioterapiaprosessin aikainen kliininen päättely ei tule fysioterapian kirjaamisessa esiin, mikä saattaisi kuitenkin lisätä fysioterapian arvostusta moniammatillisessa työryhmässä. Fysioterapian kirjaamisesta puhuttaessa ei sairaalassa työskentelevien fysioterapeuttien käsityksissä myöskään nouse esiin laadukkaan fysioterapian kirjaamisen antama mahdollisuus oman ammattitaidon tai jopa koko fysioterapian ammattialan kehittämiseen.

The main challenge for health care in the coming years is to provide the entire population with the necessary high-quality health care services, which require the organizations providing the services to have trouble-free communication and sharing of patient information. The National Health Archives physiotherapy abstract model is to support the development of specialized research and development project aimed to develop the recognition of physiotherapy and assessing the quality thereof. The purpose of this study was to find out what the recognition of physical therapy is in a hospital environment from the point of view of the physical therapy professionals working in the various departments.

The research was based on the data from a phenomenographic survey. The data consisted of individual interviews conducted with twelve physical therapy professionals, in two different acute care hospitals, as to how they recognized their own work. The analysis was carried using the phenomenographic method (Åkerlind 2005).

The perceptions of physical therapy professionals regarding the effect of physiotherapy accounted for three describing categories: Significance of one’s own work as part of the hospital's rehabilitation program, Good rehabilitation, Functional and effective rehabilitation. Critical aspects of the analysis consisted of five themes; the booking of the patient, recording the effectiveness of the treatment, recording the rehabilitation process, multi-professional co-operation, as well as professional ethics.

Feeling the meaningfulness of their own work, as part of the hospital's rehabilitation program, was apparent in almost all the interviewees in the study of the impressions of physical therapy professionals. View is that upon the documentation of high-quality physiotherapy it was possible to gain legitimacy as well as an appreciation of their work, from other hospital staff. The phenomenon expanding to the perception of a good rehabilitation category, both own and the patient's expertise were emphasized. A clear difference with the past was the patient participating in the rehabilitation. In the recognition of physiotherapy, expert-orientation was emphasized, as well as good care-taking practices based on the performance of the physical therapy and rehabilitation policy of seeking the good of the patient in all situations. The recognition as an effective and efficient rehabilitation method showed only in a few physical therapy professionals’ perceptions. A clear difference between the previous levels of functioning is the pursuit of wider multi-professional co-operation and through this to continue working for ethical work practices in rehabilitation. The aim was to secure high-quality and efficient rehabilitation. The conditions were there, but only a few realize them.