Tutkielmassa analysoidaan George W. Bushin terrorismin vastaisuuteen perustuvaa draamaa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Kenneth Burken teoriaa soveltaen. Bushin draama koostuu hänen puheistaan esiin luettavasta kokonaisuudesta, jossa puheiden elementit ja käsitteet muodostavat perusteet retoriikkaan samaistumiselle. Työn tarkoituksena on analysoida, miten ja millaiseksi tämä draama rakennetaan sekä pohtia mitä hyötyjä ja ongelmia siitä aiheutuu.
Analyysi osoittaa, että Bushin draama jakautuu kahteen osaan: terrori-iskujen jälkeiseen kärsimykseen, jossa yleisö samaistetaan uhrin rooliin sekä tämän jälkeen puolen vuoden aikana kehittyvään lopulliseen draamaan, jossa yleisö samaistetaan mahdollisuuteen kärsimyksen ylittämisestä. Lopullisen draaman kantavaksi teemaksi muodostuu me–he-asetelma, jonka päälle muu draama rakennetaan. Käsitteellistämällä ”heidät” eli vihollinen mahdollisimman pahaksi ja ”meidät” mahdollisimman hyväksi Bush luo draamaansa ”uuden” kielellisen hiera
rkian – todellisuuden, jota varjostaa pelko pahuuden leviämisestä. Tämän kriisin mittasuhteita kasvattavan hierarkian pohjalta Bush rakentaa draamansa vihollisesta erottautumiseen, mitä kautta pyritään identifikaatioon eli yleisön samaistamiseen draaman ”me”-toimijaan. Analysoin tätä aspektia Burken teorialla syyllisyys–puhdistus–pelastus-syklistä, joka ilmenee Bushin draamassa siten, että terroristit syyllistetään ja niistä pyritään eroon. Erottautuminen terroristeista toimii puhdistuksena ja tapahtuu käytännössä sodalla, jolla terroristit kukistetaan, mistä seuraa tavoitteeksi asetettu pelastus, jossa terroristien saastuttama kaoottinen maailma korvautuu vapauden ja rauhan vallitsemalla järjestyksellä.
Sota toimii draamassa pelastukseen johtavana välineenä, mutta sen rooli käsitteenä on kuitenkin kaksijakoinen – vihollisen käsissä se näyttäytyy äärimmäisenä tuhon välineenä. Sota voidaankin jakaa ”meidän sodaksi”, joka käsittää Yhdysvaltain liittouman yhtenäisen kamppailun terrorismia vastaan sekä ”heidän sodaksi”, joka käsittää pahuuden puolesta taistelevien terroristien pyrkimyksen kaiken tuhoamisesta. Nämä ideologioilla valjastetut sodat peittävät draamassa alleen varsinaiset konkreettiset sodat, joita terroristien ja Yhdysvaltain liittouman välillä käydään. Sota laajeneekin käsittämään abstraktin hyvän ja pahan taistelun, joka perustelee itse itsensä ja peittää alleen vähäpätöisemmät poliittiset kysymykset. Tarkastelen tätä abstraktia rakennetta Burken logologian teorialla, jossa teologiaa käytetään ikään kuin metakielenä kielen tutkimiseen. Näin on nähtävissä, että draamaan luotu rakenne hyvän ja pahan kamppailusta muistuttaa eräänlaista väylää kristillisen doktriinin toteuttamiseen: sota toimii Vapahtajaan rinnastettavana puhdistajana ja mahdollistaa utopistisen pelastuksen tavoittelun – maailman terrorismin tuolla puolen.
...
