Aikarajoitteinen skeemamoodeja käsittelevä ryhmäpsykoedukaatio epävakaan persoonallisuuden hoidossa : pilottitutkimus psykiatrisessa palvelujärjestelmässä

Abstract

Epävakaan persoonallisuuden hoidossa ensisijaisia ovat tietyt, näyttöön perustuvat psykoterapeuttiset menetelmät. Todellisuudessa niitä ei kuitenkaan ole potilaille tarjolla suomalaisessa julkisen sektorin palvelujärjestelmässä. Siksi onkin kehitetty esimerkiksi ryhmämuotoisia hoitomalleja, joissa sovelletaan näyttöön perustuvia psykoterapioita. Tällaiset hoitomallit voidaan helposti integroida psykiatriseen palvelujärjestelmään ja näin tarjota niitä laajalle potilasjoukolle. Tutkimustieto tämänkaltaisten hoitomallien soveltamisesta ja vaikuttavuudesta on kuitenkin vähäistä. Skeematerapia on yksi psykoterapiamuoto, jonka tehokkuudesta on vahva tutkimusnäyttö. Sen sijaan Skeematerapiaan pohjautuvan, ajallisesti rajatun ryhmässä toteutetun psykoedukaation mahdollisista vaikutuksista epävakausoireisiin ei ole ollut toistaiseksi tutkimuksia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, onko Skeematerapiaan perustuvalla, skeemamoodien tunnistamiseen tähtäävällä ryhmäpsykoedukaatiolla saavutettavissa muutoksia epävakaan persoonallisuuden oireulottuvuuksissa ja häiriöön tyypillisesti kytkeytyvässä itsetuhoisuudessa. Aineisto (n=16) koostui Keski-Suomen sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialueen potilaista. Psykoedukaatio toteutettiin siis tavanomaisessa psykiatrisessa palvelujärjestelmässä. Psykoedukatiiviset ryhmät kokoontuivat kymmenen kertaa. Tutkimusasetelma oli naturalistinen: Epävakaan persoonallisuuden yleistä vaikeusastetta ja häiriölle ominaisia oireulottuvuuksia (tunneelämän, minäkuvan ja vuorovaikutussuhteiden epävakaus sekä itselle vahingollinen impulsiivisuus)sekä itsetuhoisuuden vaikeusastetta tarkasteltiin persoonallisuuden ja psykopatologian arviointiin kohdistuvalla kyselylomakkeella(Personality Assessment Inventory) ennen ja jälkeen psykoedukatiivisten ryhmien. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä lieveneminen epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeusasteessa, tunne-elämän ja vuorovaikutussuhteiden epävakaudessa, sekä impulsiivisuudessa. Sen sijaan minäkuvan epävakaudessa ja itsetuhoisuuden vaikeusasteessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. Voimakkainta muutos oli tunne-elämän epävakaudessa ja lähes yhtä voimakasta häiriön yleisessä vaikeusasteessa. Impulsiivisuuden ja ihmissuhdevaikeuksien muutoksien efektikoot olivat pienemmät. Tutkimuksen perusteella skeemamoodien tunnistamiseen tähtäävä ryhmämuotoinen psykoedukaatio on lupaava, epävakausoireita lieventävä menetelmä, joka soveltuu hyvin julkisella sektorilla toteutettavaksi. Samalla tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että epävakaan persoonallisuuden hoitaminen kannattaa, ja hoitomallien vaikuttavuutta myös seuranta-aikana tulee selvittää.