Suomen turvallisuuden murros : turvallisuuskäsitteen laajentuminen Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa vuosina 1995 - 2012

Abstract

Suomen turvallisuus on ollut voimakkaan murroksen kynnyksellä Euroopan unionin aikakaudella. Kun Suomen haluttiin vielä 1990-luvulla pidättäytyä kansainvälisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön ulkopuolella, niin on se suhtautunut viimeistään Lissabonin sopimuksen hyväksymisen myötä hyvin positiivisesti kansainvälisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämiseen. Muutos Suomen turvallisuuden käsittämisen laajentumisessa on tutkielmani mukaan ollut hyvin merkitsevän luonteinen.

Suomen turvallisuuskäsitteen identifikaation muutosta EU -jäsenyyden aikakaudella tutkivan pro gradu tutkielmani rakenne pohjautuu kahteen analyysiin. Ensimmäisessä perustelen laajasti tutkimushypoteesiani, jonka mukaan Suomi on sisäistänyt turvallisuuskäsitteeseensä eurooppalaisia, laajan ja kokonaisvaltaisen turvallisuuskäsityksen mukaisia arvoja. Tutkielman toisen analyysin metodi perustuu Kenneth Burken identifikaatioanalyysin ja Barry Buzanin turvallisuustutkimuksen teorioihin. Tutkimusaineistonani käytän Suomen vuosien 1995, 1997, 2001, 2004, 2009 & 2012 valtioneuvoston teettämiä turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja.

Metodin avulla pyrin etsimään aineistosta erityisesti sellaisia turvallisuusretoriikalle tyypillisiä piileviä piirteitä, joilla turvallisuuden käsittämiseen on voitu vaikuttaa pitkän aikavälin tarkastelussa. Analyysin tavoitteena on eritellä sellaista turvallisuusretoriikan luonnetta, jolla käsitettä on kunkin selonteon kielenkäytössä pyritty käyttämään. Analyysi on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se keskittyy vahvasti laajan ja kokonaisvaltaisen turvallisuuskäsityksen sotilaalliseen turvallisuuden muutosten määrittämiseen, koska tutkimusaineiston selonteot analysoivat pääsääntöisesti tällä sektorilla syntyneitä muutoksia. Tutkielman lopuksi kokoan tutkimustuloksissa yhteen sellaiset hypoteesin kannalta merkittävät turvallisuuden käsittämisen muutokseen vaikuttaneet keinot, joiden voidaan katsoa selittävän turvallisuuskäsitteen muutosta vuosina 1995 – 2012. Lähtökohtaisesti keinoja löytyi varsin kattavasti, minkä voidaan katsoa osaltaan vahvistaneen tutkimushypoteesini paikkansa pitävyyttä.