Kumiobjektien säilytyssuunnitelman toteutuminen museon kokoelmakeskuksessa : väliraportti

Abstract

Tämä pro gradu-tutkielma on vuonna 2008 YAMK-päättötyöstä alkaneen kumiobjektien säilytystilan kehittämistyön väliraportti. Se on katsaus kehityssuunnitelman toteutumiseen. Kumiobjektien säilytys on osa työtäni konservaattorina, joten tutkielma on työelämälähtöinen. Museologiassa se kuuluu museografian osa-alueeseen, kuten Peter van Mensch on sen määritellyt.

Kumimateriaali on jo lähtökohdiltaan epävakaa materiaali. Kumimateriaaleista valmistetuilla objekteilla on muita objekteja lyhyempi elinkaari ja objektin tulessa museoon kumimateriaalin hajoamisprosessit ovat jo nopeutuneet. Näin ollen niiden aika museossa on huomattavasti lyhyempi kuin monien muiden objektien. Tämä käy hyvin esille tutkielman materiaalianalyysiosiossa.

Kumiobjektit tarvitsevat erityisolosuhteet säilyäkseen hieman pidempään kuin niiden suunniteltu elinkaari edellyttää. Erityisolosuhteilla tarkoitetaan viileää säilytystä. Myös muita erikoissäilytysmuotoja on kumimateriaalista valmistetuille objekteille suositeltu, mutta tässä tutkielmassa käsiteltävän kumiobjektikokoelman säilytyssuunnitelmassa ne eivät ole tällä hetkellä realistisia vaihtoehtoja.

Pro gradu-tutkielma koostuu viidestä luvusta, jotka käsittelevät kumiobjektikokoelman hoidon eri alueita. Tutkielmassa käydään läpi kumimateriaaleja, niiden ominaisuuksia sekä valmistus- ja hajoamisprosesseja, jotka ovat tärkeitä kumiobjektien säilyttämisen kannalta. Kumiobjektikokoelman hoidon osalta käydään läpi poistojen tarvetta, joka on kumiobjektien kohdalla tärkeä osa-alue. Kumiobjektien hajoamisprosesseilla on negatiivisia vaikutuksia muihin objekteihin. Tampereen Museoiden Kokoelmakeskukseen on suunniteltu viileä säilytystila, joka on osittain jo toteutunutkin. Siinä olevat kehitystarpeet tulevat esille tässä pro gradussa. Lisäksi säilytyksen osalta käsitellään myös kumiobjektien säilytykseen soveltuvia materiaaleja. Kumimateriaaleista tehtyjen objektien tarkka materiaalitunnistus on tärkeää objektin säilyttämisen kannalta. Se voi jopa määrittää kannattaako objektia edes ottaa kokoelmaan. Tarkka materiaalianalyysi on kuitenkin erittäin haasteellista ilman analyysilaitteita, kuten FTIR-spektrometriä, ja hyviä referenssiaineistoja. Tätä problematiikkaa käsitellään tässä pro gradu-tutkielmassa tapaustutkimusten muodossa. Kumiobjektien materiaalien hajoamistuotteita käsitellään myös tutkielman luvussa 6., jossa on tapaustutkimus kumimateriaalista valmistetun suojapuvun vitriinin sisäilman laadun mittauksesta.

Lopputuloksena voidaan todeta, että kumimateriaalien säilyttäminen vaatii museolta sekä taloudellisia että henkilöstöresursseja, jotka ovat vähentymässä tällä hetkellä vallitsevan taloudellisen tilanteen takia. Voidaan myös todeta, että kumiobjektien hoito ja säilytys tulee jatkossakin vaatimaan konservaattoreilta sekä tutkimus- että kehitystyötä.

This thesis for master’s degree in museology is a follow-up study about a development strategy for storage of a collection of a museum objects made of rubber materials. The development of a strategy for storing the rubber object collection began in 2008 as a master’s degree thesis in conservation. In museology both theses are in the area of museography as Peter van mensch classifies conservation in his PhD thesis. Rubber materials are inherently unstable. This results in shorter lifespan of the object. When a rubber object is given to the museum collection, it has been used and then neglected so the deterioration process in the rubber material has already sped up. Because of this process most rubber objects have shorter lives in museum collections than other objects. This becomes evident in material analysis. The preservation of rubber objects requires special conditions and methods. One type of the special conditions is cool storage for the rubber object collection. Other special conditions include oxygen-free storage and cold storage. This thesis concentrates on cool storage as the other storage options are not realistic at this moment in time. This thesis consists of five parts, each of which deals with different parts of care and preservation of the rubber object collection. First part includes a short history of rubber, an introduction of some basic rubber materials, their properties and manufacturing and deterioration processes of different rubber materials. The second part concentrates on care and preservation of the rubber collection. It is recognized that disposals have to be a part of the collections strategy, because of the short lifespan and the damage the deterioration products cause in other objects. The Collections Centre of Tampere Museum, there are two cool storage rooms for the rubber objects. The development of these rooms is a work in progress. There are still part to be developed. In addition to this the thesis introduces some preservation materials for rubber materials. The study of these materials is continuing after the thesis. One important part of preserving rubber materials is their identification and analysis into their properties. It can even determine whether it is sensible to include a rubber object in the museum collection or not, as the resources for preservation and care are limited. Accurate identification of rubber materials is difficult even with proper analysing equipment and reference libraries. The problems of identification are featured in case studies in this thesis. The deterioration products of rubber materials are also featured in part 6 in which a study about air-quality in display case of rubber suit is introduced. In conclusion it can be established that preservation of rubber materials demands economical, human and time resources from the museum. These resources are declining at the same time the number objects is increasing. The development of preservation processes have to continue despite these diminishing resources in order to preserve some rubber materials for the next generation.