Äitiys lapsen sijaishuollon aikana : vertaistukiryhmä selviytymisen tukena

Abstract

Äitiyteen kohdistuu erilaisia kulttuurisia odotuksia ja se on erityisesti lastensuojelutyössä läsnä oleva ilmiö. Lastensuojelutyössä tarkastellaan muun muassa lapsen kodin olosuhteita ja vanhemmuutta. Toisinaan lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että lapsen sijaishuollossa oleminen vaikuttaa äitiyteen tai ainakin vanhemmuuden toteuttamiseen jollain tapaa. Lapsen sijaishuollossa oleminen asettaa äidin marginaaliin vanhemmuuden suhteen. Tutkimuksen kohteena on äitiyden rakentuminen lapsen sijaishuollon aikana sekä äitiryhmässä koettu vertaistuki. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se liittyy fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimukseen. Keskisuuressa kaupungissa on järjestetty kevään 2014 aikana vertaistukiryhmä äideille, joiden lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella äitiyttä lapsen sijaishuollon aikana. Kiinnostuksen kohteena on myös se, miten naiset kuvaavat ryhmässä koettua vertaistukea. Empiirinen aineisto koostuu äitiryhmälle tehdystä ryhmähaastattelusta, joka on toteutettu ryhmän päättymisen jälkeen. Vertaistukiryhmässä on käynyt neljä naista, joista kaikki osallistuivat haastatteluun. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu marginalisaation ja vertaistukiryhmän käsitteiden ympärille. Tutkimus on aineistolähtöinen ja sen analyysissa olen hyödyntänyt sekä kehysanalyysia että sisällönanalyysia. Tutkimusaineiston perusteella voidaan päätellä, että lapsen sijaishuollon aikainen äitiys on monitahoinen asia. Naiset antoivat ryhmähaastattelussa erilaisia merkityksiä äitiydelle ja pohtivat sitä suhteessa itseensä, perheeseen ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimusaineistosta löytyi viisi äitiyden merkityksen kehystä: äitiyden hajoaminen, perhesuhteet, lähiverkosto, lastensuojelu ja kulttuuristen odotusten kehys. Lapsen kodin ulkopuolelle sijoittaminen oli vaikuttanut voimakkaasti naisen äitiyteen. Äidit kokivat epäonnistumisen ja häpeän tunteita. Naiset peilasivat omaa äitiyttään siihen, mitä äideiltä ja äitiydeltä kulttuurisesti odotetaan. Vertaistukiryhmään ja vertaistukeen liittyvät merkityskokonaisuudet jäsentyivät äitiryhmässä käymisen motiivien mukaan. Tutkimusaineistosta löytyi kolme syytä vertaistukiryhmässä käymiselle: omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteiset kokemukset ja tuen saaminen. Naiset olivat kokeneet ryhmässä vertaistukea. Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että vertaistukiryhmässä käyminen toimi äidin selviytymisen tukena lapsen sijoituksen aiheuttamassa kriisissä.