Liikuntaharjoittelu sydäntä synkronoivassa tahdistinhoidossa : omatoimisen liikuntaharjoittelun yhteys vajaatoimintatahdistinpotilaan fyysiseen suorituskykyyn ja elämänlaatuun

Abstract

Sydämen vajaatoiminta on kasvava terveysongelma. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että sydäntä synkronoi-valla tahdistinhoidolla (CRT) voidaan parantaa sydämen vajaatoimintapotilaan suorituskykyä ja elämänlaatua. Kuitenkin tutkimuksia liikuntaharjoittelun vaikutuksesta vajaatoimintatahdistinpotilaan suorituskykyyn ja elämänlaatuun on rajoitetusti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sydäntä synkronoivan tahdistinhoidon yhteyttä sydämen kroonista vajaatoimintaa (NYHA I-IV) sairastavien henkilöiden suorituskykyyn ja elämänlaatuun kolme kuukautta tahdistimen asentamisen jälkeen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, saadaanko kolmen kuukauden kohdalla tahdistinhoitoon liitetyllä omatoimisella liikuntaharjoittelulla lisähyötyä sydämen vajaatoiminnan hoidon tuloksellisuuteen kuuden kuukauden kohdalla. Tutkimusjoukko koostui 35 (46 % naisia, keski-ikä 71 ± 8 vuotta) sydämen vajaatoimintaa sairastavasta potilaasta, joille oli asennettu vajaatoimintatahdistin. Potilaiden fyysistä suorituskykyä mitattiin viiden toiston tuoliltanousutestillä, 6 minuutin kävelytestillä ja Jamar-puristusvoimatestillä. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin Sovelletun Kasarin Frequency Intensity Time (FIT) -indeksillä. Keuhkokapasiteettitestit suoritettiin mikrospirometrialla ja potilaat arvioivat kokemaansa hengenahdistustaan siihen tarkoitetulla modifioidulla kyselylomakkeella. Elämänlaatua arvioitiin Minnesota-elämänlaatukyselyllä. Kaikki mittaukset suoritettiin ennen tahdistimen asentamista sekä 3 että 6 kuukautta tahdistimen asentamisen jälkeen. Kolmen kuukauden kohdalla potilaat saivat yksilöllisen liikuntaneuvontaohjauksen fysioterapeutilta ja potilaita ohjattiin omatoimiseen kotona tapahtuvaan, progressiiviseen liikuntaharjoitteluun. Tutkimustulokset osoittivat, että kolme kuukautta tahdistimen asentamisen jälkeen fyysisessä suorituskyvyssä tapahtui positiivinen muutos viiden toiston tuoliltanousutestissä (p=.0030) ja 6 minuutin kävelytestissä (p<.001) verrattuna tilanteeseen ennen tahdistinta. Fyysinen aktiivisuus lisääntyi myös Sovelletun Kasarin FIT-indeksillä mitattuna. FIT-indeksin kokonaispistemäärä nousi (p=.014) sekä liikunnan määrä (p=.0060) että teho (p=.040) kasvoivat ja hengenahdistus vähentyi (p<.001). Kuuden kuukauden kohdalla, kolmen kuukauden omatoimisen harjoittelun jälkeen, fyysinen suorituskyky kehittyi entisestään verrattuna kolmen kuukauden tuloksiin. Tuoliltanousutestin kokonaisaika (p<.001) ja kävelymatka 6 minuutin kävelytestissä (p=.031) parantuivat. Fyysisen aktiivisuuden osalta liikunnan määrä ja teho lisääntyivät (p<.001) ja elämänlaatu parantui (p<.001) kolme kuukautta tahdistimen asentamisen jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen tahdistinta sekä myös kuuden kuukauden kohdalla verrattuna kolmen kuukauden tuloksiin (p=.026). Tutkimuksen mukaan sydäntä synkronoivalla tahdistinhoidolla on positiivinen yhteys fyysiseen suorituskykyyn, fyysiseen aktiivisuuteen ja elämänlaatuun alkuvaiheessa tahdistimen asentamisen jälkeen sydämen kroonista vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Näyttäisi siltä, että näitä positiivisia muutoksia pystyttäisiin vielä kehittämään omatoimisen liikuntaharjoittelun kautta. Liikuntaharjoittelu olisi nähtävä osana sydämen vajaatoimintatahdistinhoitoa ja ammattihenkilöiden tulee rohkaista potilaita omatoimisen liikuntaharjoittelun pariin.

Chronic heart failure is an increasing health problem. Several studies have demonstrated that Cardiac Resynchronization Therapy (CRT) can improve exercise capacity and quality of life in heart failure patients. There are only small number of trials, which have examined the effect of exercise training on physical capacity and quality of life following CRT. The aim of this study was to determine the association of CRT on physical capacity and quality of life 3 months after CRT device implantation in chronic heart failure patients in NYHA functional class I-IV. Another objective was to explore if self-monitored exercise training following cardiac resynchronization therapy (CRT) would have additional benefits to physical capacity and quality of life at 6 months. 35 patients (46 % women, mean age 71 ± 8 years) with chronic heart failure received CRT. Patients underwent evaluation of physical capacity, which was measured by 5-repetition sit to stand test (STST), 6-min walk test (6MWT) and JAMAR grip strength. Level of physical activity was evaluated by Frequency Intensity Time (FIT) index of Kasari. Lung function was measured with Micro Spirometer and severity of dyspnea was evaluated with modified self-reported scale. Quality of life was assessed with Minnesota Living with Heart Failure Questionnaire (MLHFQ). All measurements were taken before CRT implantation and 3 and 6 months after CRT. At 3 months all patients received an individual exercise instruction by physiotherapist and they were instructed to perform self-monitored, progressive exercise training at home. At 3 months there were improvements in physical capacity in 5-repetition STST (p=.0030) and 6MWT (p<.001). There were also improvements in the level of physical activity. Total score of FIT-index of Kasari increased (p=.014) and there were seen also improvements in frequency (p=.0060) and intensity of exercise (p=.040). There was an improvement in the severity of dyspnea after 3 months of CRT (p<.001). At 6 months - 3 months after self-monitored exercise training - there were seen further significant improvements in physical capacity. The time in 5-repetition STST reduced (p<.001) and the length of 6MWT increased (p=.031). There were also significant improvements in the level of physical activity. FIT index score increased (p<.001) and also the frequency and intensity of exercise increased significantly (p<.001). Quality of life improved significantly 3 months after CRT vs. before CRT (p<.001) and furthermore at 6 months vs. 3 months after CRT (p=.026). This study suggests that CRT seems to have a positive association with physical capacity, level of physical activ-ity and quality of life in early stages after CRT device implantation in patients with chronic heart failure. These positive findings seem to be further enhanced with self-monitored exercise training. Exercise training following CRT should be seen as part of CRT treatment and patients should be encouraged to perform self-monitored exer-cise training by professionals.