Näyttöön perustuva sosiaalityön käytäntö : järjestelmällinen katsaus vuosina 2010-2012 julkaistuista tutkimuksista

Abstract

Tutkimuksen kohde on näyttöön perustuvan sosiaalityön käytännön tutkimus. Tavoite on selvittää tutkimalla tutkimusta, löytyisikö selityksiä sosiaalityön käytännössä ilmeneviin ongelmiin, joista suurin on se, että tieteellisellä tutkimuksella ei näytä olevan juuri mitään roolia sosiaalityön käytännössä missään pain maailmaa.

Menetelmä on järjestelmällinen tutkimuskatsaus kolmena vuonna julkaistuihin tutkimuksiin. Menetelmää sovelletaan poikkeuksellisesti niin, että tutkitaan tutkimusmassan omi-naisuuksia, ei niinkään yksittäisten tutkimusten sisältöä tai tuloksia.

Tutkimuskysymyksiä on kolme, joista ensimmäinen on taustakysymys: mitä näyttöön pe-rustuvalla käytännöllä tarkoitetaan. Tutkimuksessa annetaan vastaus alkuperäisiin lähteisiin nojaten. Suurin vaikeus sosiaalityössä on ollut ymmärtää, että näyttöön perustuva käytäntö aina nojautuu asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen ja hänen arvoihinsa.

Varsinaiset tutkimuskysymykset ovat 1. Tutkimusmassalle ominaiset piirteet. 2. Löytyisikö tutkimusmassasta hypoteesi sille, miksi sosiaalityössä näyttöön perustuvaa käytäntöä ei ole kyetty tai haluttu toteuttamaan?

Tulokset ensimmäiseen tutkimuskysymykseen: 1. Suuri massa 2. Heterogeeninen, jopa ristiriitainen rakenne: erittäin korkeatasoista tutkimusta ja paljon siitä ratkaisevasti poik-keavaa. 3. Sosiaalityön tutkimuksessa on erityinen viehätys käsitteelliseen tutkimukseen.

Tulokset toiseen tutkimuskysymykseen: 1. Ei ole olemassa erityisesti sosiaalityön tutki-muksen ominaispiirteitä. 2. Sosiaalityön tutkimuksessa on toistettu laajempaan auttamistyön ja kulttuurin tutkimukseen liittyvää perinnettä, jossa filosofointi ja essee ovat keskeisessä roolissa. 3. Tutkimuksen nykyisessä esiparadigmaattisessa tilassa näyttöön perustuva käytäntö sosiaalityössä ei ole mahdollista.

Lopuksi esitetään hypoteesi, kuinka keskittymällä asiakkaan arvon ja hyvinvoinnin raken-tamiseen sekä sosiaalityön tutkimus että käytäntö saattaisivat päästä pois nykyisestä esipa-radigmaattisesta tilastaan.

The research has 3 research questions. First one is a kind of a background question: What is Evidence-Based Practice? The two foreground questions are 1. What kind of research has been made about Evidence-Based Social Work Practice? 2. Are there some characteristics or patterns in the research that could explain why Evidence-Based Social Work Practice is not a common practice anywhere in the world? The first foreground question is descriptive and the second one is a hypothetical.

Research articles in peer reviewed journals between years 2010-2012 were included in systematic review if the phrase “Evidence-Based” or “Evidence-Informed” was mentioned in title, abstract or keywords and the article had relevance for social work or social care. The intention was to catch as broad as possible a sample of research that had relevance to social work. 479 research articles met the inclusion criteria.

The basic descriptive analysis was made by two concepts. Thomas Kuhn’s concepts of Normal Science and Preparadigmatic Science. This quality was measured in different re-search groups by two ratios: amount of empirical research (vs. conceptual research) and amount of testing hypothesis (vs. collecting descriptive data or building hypothesis). An-other basic concept had to do with how the research positioned itself in relation with Evi-dence-Based Practice. As Joel Fischer and Eileen Gambrill have emphasized, social work research has ethical commitments. This variable was named after Michel Foucault “subjec-tivation” and “problematization” of research.

The main results in descriptive analysis are that the majority of research that is dealing with Evidence-Based Social Work Practice is in fact not doing so. Only 47% of the research has as its object exactly Evidence-Based Practice.

In the hypothetical analysis a suggestion is made that one approach to understand the bias of social work research, that has guaranteed the preparadigmatic position, is to detect the similarities with other preparadigmatic practices and professions. A concept of Sokal-reaserch is developed to describe “scientific” writing that has three common characteristics: it looks like philosophical (especially France and German look alike philosophy), the only thing that really exists is human speech and words, and lastly, the practitioner (social worker) has a special radar ability to see the truth in the world when she exercises her re-flective powers with her friends.

At the very end a proposition is made how social work research and practice could reduce the preparadigmatic status by focusing to the different area and dynamics of creating value and wellbeing to the people.