Lapsen hyvinvointi ja osallisuus lastensuojelun läheisneuvonpidon dokumenteissa

Abstract

Tämän laadullisen tutkimuksen kohteena ovat lastensuojelun dokumentit. Tutkimustehtävänä on kuvata ja ymmärtää lapsen hyvinvointia ja osallisuutta lastensuojelun läheisneuvonpidossa asiakirjojen perusteella. Tutkimuksessa on mukana 15 lapsen läheisneuvonpidon dokumentit, jotka koskevat 2 -17 vuotiaita lapsia. Tutkimuksen aineistoa analysoin sisällönanalyysimenetelmän avulla. Tutkimuksen teoreettisena pohjana ovat käsitykset lapsesta, lapsen hyvinvoinnista ja osallisuudesta. Tutkin lasten hyvinvointia tarkastelemalla lasten vanhempien elämäntilannetta. Havaitsin vanhempien elämäntilanteessa esiintyvän samanaikaisesti haasteita usealla elämän osa-alueella. Lasten hyvinvointia tutkin lasten hyvinvoinnin vajeiden kautta. Dokumenttien valossa lapsen hyvinvoinnin vajeiksi muodostuivat puutteellinen vanhemmuus, vanhempien voimattomuus ja lapsen haitallinen kasvuympäristö. Lapsen hyvinvoinnin vajeiden vaikutukset näyttäytyivät lapsen laiminlyöntinä, lapsen kehityksellisinä viiveinä, lapsen rajattomana käyttäytymisenä sekä lapsen syrjäytymisen uhkana. Lapsen hyvinvoinnin ja osallisuuden suojaaviksi tekijöiksi näyttivät osoittautuvan seikat, jotka tässä nimeän lapsen kehitysvaiheiksi, lapsen sosiaalisiksi suhteiksi ja sosiaalisiksi taidoiksi, yksilöllisiksi sosiaali- ja terveyspalveluiksi sekä tiedoiksi lapsen riskeistä. Lapsen mahdollisuudet osallisuuteen näyttäytyivät muodostuvan lapsen tapaamisella, tiedon antamisella ja lapsen mielipiteen kuulemisella ja osallistumisena aikuisen tuen avulla. Sukulaisverkoston säännöllinen yhteydenpito ja lapsen kanssa oleminen näyttivät edistävän lapsen osallistumista ja vaikuttamista. Läheisneuvonpidon prosessissa lapsen osallisuuden ja hyvinvoinnin lisääntyminen näyttivät muodostuvan tiedon saannista, vuorovaikutuksen lisääntymisestä, verkoston laajentumisesta ja osallistumisen mahdollistamisesta. Tieto lapsen ja perheen tukitoimista ja niiden järjestämisestä näyttivät auttavan lasta. Lapsen edistyminen näkyi koulun sujumisena ja käyttäytymisen muutoksena sekä lapsen kehittymisenä. Perheessä myös roolit selkeytyivät. Läheisneuvonpidon prosessin aikana tuli esille myös lapsen kiireellisen sijoituksen tarve, jolloin dokumenttien perusteella vaikutti siltä, että lasta oli suojeltava. Läheisneuvonpidon työmenetelmään kuuluu lapsen avustajan määrittäminen. Dokumenteissa ei kuulunut avustajan ääntä lainkaan. Tutkimus osoitti, että lapsi tarvitsee aikuisten tukea hyvinvoinnin ja osallisuuden mahdollistamiseksi ja läheisneuvonpidon avulla voitiinkin selvästi aktivoida lapsen verkostoa. Tuloksia voidaan hyödyntää lapsilähtöisten työkäytänteiden kehittämisessä lastensuojelussa ja vanhemmille suunnatuissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.