Harjoitusten ja metaforien rooli lyhyessä hyväksymis- ja omistautumisterapiainteventiossa masennuksen hoidossa

Abstract

Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa subjektiivista kärsimystä, elämänlaadun alenemista sekä toiminta- ja työkyvyttömyyttä. Depressiolääkitys ja psykoterapia ovat masennuksen keskeisimmät hoitomuodot. Perinteisten terapiamuotojen ohelle on viime vuosina noussut uusia terapiamuotoja. Hyväksymis- ja omistautumisterapian vaikuttavuudesta on saatu tutkimusnäyttöä niin masennuksen kuin muidenkin psyykkisten häiriöiden hoidossa. Sen vaikuttavista mekanismeista tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa.

Hyväksymis- ja omistautumisterapian teoriapohjan mukaan hyötyminen perustuu psykologisen joustavuuden lisääntymiseen. Psykologinen joustavuus rakentuu kuuden prosessin kautta. Hyväksymis- ja omistautumisterapialle ominaisia menettelytapoja ovat tietoisuusharjoittelu, arvotyöskentely sekä kokemuksellinen harjoittelu. Näiden menetelmien ajatellaan toimivan kuuden ydinprosessin kautta ja kehittävän henkilön psykologista joustavuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella hyväksymis- ja omistautumisterapiaintervention aikana tehtyjä harjoituksia ja metaforia ja niiden yhteyttä hoitotulokseen. Harjoitukset luokiteltiin myös hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessien mukaisiin luokkiin, ja tarkasteltiin eri luokkien harjoitusten yhteyttä hoitovasteeseen.

Tutkimuksemme koehenkilöt ovat peräisin vuosina 2011-2012 Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toteutetun masennuksen hoidon vaikuttavuustutkimuksesta. Tutkimusaineistomme koostui 60 masennusdiagnoosin saaneesta henkilöstä. Tutkimukseen sisältyi opiskelijaterapeutin toteuttama kuuden kerran lyhytinterventio. Terapeutit tallensivat istunnot ja litteroivat ne tallenteiden pohjalta. Hoidon vaikuttavuutta arvioitiin erilaisin oire- ja prosessimittarein.

Tutkittavien masennusoireet vähenivät ja psyykkinen hyvinvointi lisääntyi intervention seurauksena tilastollisesti merkitsevästi. 60 tutkimushenkilölle toteutettiin hoidon aikana yhteensä 1108 harjoitusta ja metaforaa, jonka perusteella voidaan sanoa niiden olleen keskeisessä osassa hoitoa. Tarkasteltaessa harjoitusten ja metaforien määrien ja hoitovasteen välisiä yhteyksiä korrelaatiot olivat kuitenkin matalia, joka viittaa siihen, ettei niiden määrä näyttäisi liittyvän hoidosta hyötymiseen. Myös yhteydet prosessikohtaisesti luokitellut harjoitusten ja metaforien sekä hoitovasteen välillä olivat matalia. Tutkittavat kuitenkin raportoivat kokeneensa harjoitusten ja metaforien käytön olleen mielekästä ja että olivat saaneet niiden avulla oivalluksia.