Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomalaisen kirjallisuuden vientiä kirjailijoiden näkökulmasta. Selvitän kirjailijoiden kokemuksia suomalaisen kirjallisuuden viennin prosesseista, toimijoista ja tukitoimenpiteistä. Lisäksi tarkastelen kirjallisuuden viennin merkityksiä kirjailijalle. Aineistonkeruumenetelmänä käytän kyselyä. Aineisto koostuu 35 kirjailijan vastauksista monivalinta- ja avoimiin kysymyksiin. Aineiston analyysissä käytän sisällönanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn metodeja.
Tässä tutkimuksessa yhdistän kulttuuriviennin kehittymisen muun muassa ulkoisen kulttuuripolitiikan ja kansainvälistymisen vaiheisiin. Lisäksi syvennyn kulttuuriviennissä voimakkaasti vaikuttavaan kulttuurin ja talouden väliseen jännitteeseen. Tätä kautta luon taustan nykyisen kirjallisuuden viennin ymmärtämiselle. Kirjailijaa lähestyn kirjailijuuteen ja kirjailijan työnkuvaan liittyvän murroksen kautta.
Tutkimuksessani esittelen kirjailijoiden kokemuksia suomalaisen kirjallisuuden vien
nin prosesseista, toimijoista ja tukitoimenpiteistä. Analyysin perusteella voidaan huomata, että kirjallisuuden viennin prosessit vaihtelevat tapauskohtaisesti eikä yleispätevää prosessikaavioita ole mahdollista laatia. Lisäksi voidaan huomata, että kirjailijan rooli vientiprosesseissa on hyvin pieni. Osa kirjailijoista näyttäisi haluavan osallistua nykyistä enemmän vientiprosesseihin, kun taas osalle riittää sivustaseuraajan rooli. Vastausten perusteella voidaankin nimetä kaksi eri tavalla kirjallisuuden vientiin osallistumiseen suhtautuvaa kirjailijatyyppiä: vientiä välttelevä ja vientiin osallistuva. Kirjallisuuden viennin merkityksiä tutkittaessa huomataan, että kirjailijoille viennin kulttuuriset merkitykset näyttäytyvät taloudellisia merkityksiä voimakkaampina – siis päinvastoin kuin esimerkiksi kulttuuriviennin kehittämisohjelmassa ja kulttuurivientikeskusteluissa ylipäätään.
Aineiston analyysin perusteella voidaan sanoa, että kirjailijoiden näkökulmasta katsottuna suomalaisen kirjallisuuden vientiin liittyvät ponnistelut eivät ole riittävällä tasolla. Kirjailijat näkevät viennin suurimpina ongelmina vientitoimijoiden passiivisuuden ja tukitoimenpiteiden vääränlaisen kohdistamisen. Viennin kehittämiseksi ehdotetaan tukien lisäämistä ja kohdistamista etenkin kääntämiseen ja agentuuritoiminaan. Analyysin perusteella voidaan myös sanoa, että kirjallisuuden vienti on nousemassa kirjallisuusinstituutiossa portinvartijan ja kirjailijuuden tunnustajan asemaan kustantamojen, kriitikkojen ja kirjailijajärjestöjen rinnalle. Kirjallisuuden viennin voidaan siis nähdä tuottavan kirjailijuuteen ja kirjallisuuteen liittyviä uudenlaisia arvotuksia.
...
