Tekstikoneen aivotoiminta : ergodisuus ja sen mallintaminen Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Neuromaani

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ergodisuutta ja sen saamia metaforisia malleja Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Neuromaani (2012). Teoksen luvut on linkitetty toisiinsa monimutkaisilla tavoilla, ja niitä voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Työni teoreettisena lähtökohtana on Espen Aarsethin kybertekstiteoria, jossa teksti nähdään merkityksiä tuottavana koneena ja lukija koneen käyttäjänä. Neuromaani vaatii lukijalta ei-triviaalia työtä, joten se on Aarsethin mukaan ergodinen teksti. Tavoitteenani on ensimmäiseksi tutkia, millaista aktiivisuutta lukijalta vaaditaan, ja millaisiin vaikeuksiin lukija ajautuu pyrkiessään etenemään tekstissä. Toiseksi tarkastelen tälle lukijan aktiivisuudelle tarjottuja metaforisia tulkintamalleja. Tutkin myös, miten Neuromaani suhteutuu ja suhtautuu digitaaliseen kirjallisuuteen.

Kybertekstiteoriaa on sovellettu enimmäkseen digitaalisiin teksteihin, joten Neuromaani on painettuna kirjana erityisen kiinnostava kohde tällaiselle tutkimukselle. Se on rakenteeltaan haastava ja harvinaislaatuinen romaani, jossa lukijan pitää itse navigoida. Kybertekstiteorian soveltaminen teokseen paljastaa, että Neuromaanin toimintaperiaate on pitkälti koodeksikirjan määrittämä ja rajoittama, mutta se myös hyödyntää jossain määrin lukijan muokkaavaa toimintaa, mikä on painetuissa teksteissä harvinaista. Teos kommentoi omaa materiaalisuuttaan ja ergodista rakentumistaan. Se jäljittelee, kommentoi ja parodioi monia digitaalisten tekstien keinoja.

Linkkirakenne ja siihen liittyvät aporiat vaativat lukijalta monipuolisia lukustrategioita ja totunnaisten lukutapojen uudelleenarviointia. Neuromaani vastustaa täydellistä haltuunottoa sekä rakenteellaan että sille tarjotuilla ristiriitaisilla metaforisilla malleilla. Teoksen ergodinen rakenne saa rikkaita merkityksiä: sitä voi lukea kuvainnollisesti muun muassa aivoina, tilana, labyrinttinä, psykologisena kokeena ja psykoosina. Näiden lukemisen ja tulkinnan monihahmotteisuuksien vuoksi lukijasta täytyy tulla metalukija: hänen pitää lukea omaa navigoimistaan tekstissä ja omia tulkintojaan teoksen metaforisesta kokonaisrakenteesta. Tämän lisäksi metalukijuutta tarvitaan myös kolmannella, sääntöjen tasolla, sillä joutuu rikkomaan teoksen ”sääntöjä” ja luomaan omia metasääntöjään, jos mielii edetä tekstissä ja lukea sen kokonaan.