Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien fyysinen aktiivisuus objektiivisesti ja subjektiivisesti mitattuna

Abstract

Ikkala Jenni & Kykyri Ville-Veikko. 2013. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opis-kelevien fyysinen aktiivisuus objektiivisesti ja subjektiivisesti mitattuna. Jyväskylän Yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 61 s., 7 liitettä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta viikon ajalta sekä objektiivisin että subjektiivisin mittausmenetelmin. Tarkastelun kohteina olivat fyysisen aktiivisuuden taso, kesto ja useus päivässä ja viikossa. Tutkimuksessa vertailtiin tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuuden eroja ja selvitettiin opiske-lijoiden mielipiteitä liikuntaa estävistä ja mahdollistavista tekijöistä sekä ruutuaikaa viikon ajalta. Tutkimuksessa haluttiin lisäksi selvittää, löytyykö kahden eri mittausmenetelmän väliltä positiivista yhteyttä eli mittaako subjektiivinen kyselylomake fyysistä aktiivisuutta samalla tavalla kuin objektiivinen aktiivisuusmittari.

Ammattikouluikäisten opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin kyselylomakkeen ja Hoo-kie -aktiivisuusmittarin avulla. Ammattioppilaitokset valikoitiin hyvien yhteistyömahdolli-suuksien ja osallistumishalukkuuden vuoksi mukaan tutkimukseen. Ammattikouluikäisten nuorten fyysistä aktiivisuutta on tutkittu vähän. Objektiivisin mittausmenetelmin fyysistä ak-tiivisuutta ei ole ammattikoululaisilta aikaisemmin mitattu. Tutkimuksen kohdejoukko muo-dostui Jyväskylän ammattiopiston ja Helsingissä sijaitsevan Stadin ammattiopiston 45 opiske-lijasta. Tutkimusjoukosta suurin osa oli 17-vuotiaita. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat pitivät mukanaan Hookie -aktiivisuusmittaria viikon ajan ja täyttivät fyysisistä aktiivisuutta koskevan kyselylomakkeen mittausviikon jälkeen. Seurantajakso ajoittui maaliskuulle ja huh-tikuulle vuonna 2013.

Tutkimusjoukko ei täyttänyt fyysisen aktiivisuuden suosituksia kummallakaan mittausmene-telmällä mitattuna. Ammattiopiskelijat ilmoittivat liikkuvansa kyselylomakkeella mitattuna neljänä päivänä viikossa vähintään 60 minuuttia päivässä ja 16,3 prosenttia liikkui fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti. Objektiivisella Hookie -aktiivisuusmittarilla mitattuna tutkimusjoukko oli fyysisesti aktiivinen noin 50 minuuttia päivittäin. Eri aktiivisuustasoilla ei todettu olevan tilastollisesti merkitsevää eroa tyttöjen ja poikien välillä. Liikuntaa mahdollis-tavien tekijöiden mukaan ”liikunta on kivaa”, ”liikunta on terveellistä”, ”hyvä olo liikunnan jälkeen”, ”liikunta on virkistävää”, ”haluan olla hyvässä kunnossa” ja ”liikunta vahvistaa li-haksiani” vaikuttivat paljon tutkimusjoukon liikkumiseen, mutta liikuntaa estäviä tekijöitä ammattiopiskelijat eivät raportoineet melko paljoa. Ajanpuute, taloudellinen tilanne ja tervey-dentila olivat merkittävimmät esteet liikunnan harrastamiselle. Tutkimusjoukosta noin 40 pro-senttia vietti aikaa ruudun ääressä vähintään kuusi tuntia tai enemmän tutkimusviikon aikana. Vertailtaessa kahden eri mittausmenetelmän yhteyttä toisiinsa, voitiin todeta että yhteyttä löy-tyi vain yksittäisten kyselylomakkeen kysymysten ja aktiivisuusmittarin aktiivisuusluokkien välillä.