Tutkijat ovat osoittaneet, että sosiaalisen tuen sekä vuorovaikutus- ja vertaissuhteiden merkityksestä sodasta kärsineiden lasten elämässä tarvitaan lisätutkimusta. Oheinen kvalitatiivinen tapaustutkimus pienentää tätä puutetta aiemmassa tutkimuksessa tarjoamalla lisätietoa kongolaisten pakolaislasten interpersoonallisista vuorovaikutussuhteista ystävien kanssa Suomeen muuton jälkeisessä tilanteessa. Katsottaessa identiteettien muodostusta ja kulttuurien luomista ilmiöinä, näiden neuvottelujen nähdään tapahtuvan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tästä näkökulmasta katsottuna oheinen poikkitieteellinen tutkimus ottaa huomioon myös näiden neuvotteluiden historiallisen kontekstin.
Monimutkainen tapahtumaketju maassa, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Kongon demokraattinen tasavalta pakotti tutkimuksessa haastatellut lapset pakenemaan Ruandan pakolaisleireille ja lopulta muuttamaan Suomeen vuonna 2010. Näiden muuttoliikkeiden taustalla oleva konteksti ja UNHCR:n sekä muiden kan
sainvälisten toimijoiden dokumenttien pohjalta tehty analyysi osoitti, että kongolaisten elämiin ja historioihin ovat vaikuttaneet sekä globaali politiikka että kansainväliset toimijat. Kongolaisten lasten elämiin Ruandan pakolaisleireillä 1996-2012 kaikenkattavasti vaikuttanut ilmiö oli köyhyys. Lisäksi pakolaisleireillä eläneet ihmiset olivat runsaasti vuorovaikutuksessa ympäröivän ympäristön kanssa ja yleinen käsitys pakolaisleireistä suljettuina sekä suojeltuina kokonaisuuksina ei pätenyt tässä tutkimuksessa.
Suomessa asuvien kongolaisten lasten haastattelujen pohjalta tutkimus käsitteli myös lasten käsitystä ystävyyssuhteista ja niiden ihmisten välisistä eroista ja samankaltaisuuksista, joita lapset pitivät ystävinään. Tutkimus osoitti, että samankaltaisuus ei ollut lasten ystävyyssuhteita määrittävä tekijä. Lisäksi lapset ymmärsivät ystävyyssuhteidensa merkityksen tekemisen ja erityisesti pelaamisen kautta. Ystävyyssuhteet olivat lapsille tärkeitä ja ne tukivat lasten sopeutumista muutoksiin ja tekivät uusiin asioihin tottumisen helpommaksi.
Tutkimalla kongolaisten lasten kokemuksia voimme kehittää uutta ajattelua lapsuudesta, ystävyyssuhteiden muodostamisesta sekä ylläpitämisestä ja historiasta. Mutta tutkimus antaa meille myös mahdollisuuden tarkastella kriittisesti niitä monimuotoisia käytäntöjä ja ideologioita, jotka liittyvät ”kulttuurien luomisen” prosessiin. Kyseiset lapset kuuluvat sukupolveen, joka on useiden muutosten, kategorisointien, normien, stereotypioiden, historiallisten vaikutusten, globalisaation ja kansainvälistymisen keskellä. Tutkimuksen löydökset korostavat lasten aktiivista roolia niin sanotussa kulttuurisessa uudelleenluomisessa sekä dynaamisten identiteettien rakentajina.
...
Researchers have pointed out that there is a need for further research on war affected children which pays particular attention to the role of attachment relationships and social support available in peer relationships and extended social networks. Thus, this qualitative case study can be seen to reduce a gap in the research by sharing insights on the interpersonal relationship that the Congolese refugee children had with friends in post-migration situation. When looking at the phenomenon of identity and culture creation, these negotiations are seen to happen in interpersonal relationships in interaction with others. From this perspective, the interdisciplinary study in question also takes into consideration the historical context where the negotiations on identity and culture take place.
The complex chain of events in the country today known as the Democratic Republic of the Congo forced the children interviewed for this study to flee from the DRC to the refugee camps in Rwanda, a
nd eventually to move to Finland in 2010. This context behind the migrations, as well as the analysis done based on the documents produced by the UNHCR and other international actors, shows that the Congolese lives and histories are highly influenced by global politics and international actors. The overall and all-encompassing phenomenon that characterized and affected children’s lives in the Rwandan camps 1996-2012 was poverty. Furthermore, the people living in the camps had a lot of interaction with the surrounding environment, and the general tendency of thinking of refugee camps as closed and protected entities did not apply here.
Based on the interviews of the Congolese refugee children living in Finland, the study looked at the children’s definitions of their friendships and differences and similarities between people they identified as friends. Looking at the findings of this study, similarity to one another was not the main characteristic defining the friendships of the children in question. Furthermore, the children’s friendships manifested themselves through doing, and especially through play. All in all, the friendships of the children had an important meaning to them, and the study shows that friendships supported children’s adaptation in transitions and made getting used to new things easier.
Giving attention to Congolese children’s experiences allows us not only to develop new thinking on theorizing childhood, friendship formation and maintenance, as well as history, but also to critically examine the complex practices and ideologies related to the process referred to as ‘creation of cultures’. These children are a generation in the middle of multiple transitions, categorizations, norms, stereotypes, historical influences, globalization and internationalization, and my findings articulate the contribution children – as active citizens – make to the so called cultural reproduction and creation of dynamic identities.
...
