Partisaanitorjuntaa jatkosodan pohjoisrintamalla : suomalaisten johtaman partisaanitorjunnan järjestely linjan Oulu - Oulujärvi - Miinoa - Sorokka pohjoispuolella 1941-1944

Abstract

Tutkielmassa käsitellään suomalaisten partisaanitorjuntaa vuosina 1941 – 1944. Käsittely on rajattu koskemaan niin kutsutun pohjoisrintaman aluetta, joka oli suurimmaksi osaksi Suomessa toimineen saksalaisarmeijan vastuualuetta. Työ kuuluu sotahistorian alaan ja on luonteeltaan laadullista perustutkimusta. Sen juuret ovat Suomessa Neuvostoliiton hajottua alkaneessa julkisessa keskustelussa, jossa tuotiin esille partisaanien hyökkäykset Suomen rajaseudun kyliin. Keskustelun seurauksena on huomattu, että moni partisaanitoimintaan kytkeytyvistä seikoista on jäänyt vähälle huomiolle. Eräs näistä on suomalaisten johtama partisaanitorjunta. Heikosta tutkimustilanteesta johtuen työssä on pitäydytty yksinkertaisessa kysymyksenasettelussa. On selvitetty miten vastuu torjunnan järjestämisestä jakautui: ketkä sitä johtivat; ketkä suorittivat; millä alueilla ja miten. Lisäksi on etsitty yleisempiä tekijöitä, jotka vaikuttivat torjunnan järjestämiseen. Partisaanitorjunnasta on saatavissa julkaistujen lähteiden kautta lähinnä hajatietoja. Kokonaiskuvan luominen on edellyttänyt partisaanitorjuntaa järjestäneiden tahojen arkistojen läpikäymistä. Keskeisiä arkistonmuodostajia ovat Suomen Päämajan lisäksi suomalaistahoina pohjoisen torjunnasta vastanneet III Armeijakunta ja Yhteysesikunta Roi. Neuvostoliiton partisaanitoimintaa, suomalaisten valmiuksia partisaanitorjuntaan sekä pohjoisrintaman erityisolosuhteita koskevien taustoittavien osuuksien jälkeen tutkielmassa siirrytään keskeisiksi katsottujen toimijoiden tarkasteluun. Erikseen käsitellään Yhteysesikunta Roita ja III Armeijakuntaa. III Armeijakunta oli rintamavastuussa oleva suomalainen sotatoimiyhtymä, joka oli alistettu kesään 1942 asti saksalaisarmeijalle, ja joka toimi pohjoisrintamalla kevääseen 1944 asti. Se johti lohkollaan partisaanitorjuntaa sekä niin kutsutulla etumaisella varmistuslinjalla että selustassa. Yhteysesikunta Roi oli alun perin suomalaisten yhteysupseerien toiminnan keskittämiseksi perustettu organisaatio. Sen tehtäväkenttään liitettiin vastuu torjunnan järjestämisestä kesllä1942 kiihtyneen partisaanitoiminnan seurauksena. Yhteysesikunta vastasi torjunnasta ennen muuta saksalaisyhtymien taka-alueella Suomen rajojen sisällä. Partisaanitorjunnan järjestämisen keskeisiin ongelmiin kuului torjunnan johdon hajanaisuus, mikä liittyi keskeisesti myös haluttomuuteen alistaa joukkoja saksalaisille. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin joukkojen vähyys. Erämaasivustoja ei saatu suljettua aktiiviselta viholliselta. Sotilaalliselta kannalta partisaaniuhka ei missään vaiheessa kuitenkaan muodostunut kriittiseksi. Partisaanit ottivat iskujensa kohteeksi kuitenkin myös rajaseudun asumukset. Tämä oli keskeisenä syynä siihen, miksi saksalaisyhtymien kaistoilla tarvittiin erillistä suomalaistahoa johtamaan torjuntaa. Rajaseudun evakuointiin ryhdyttiin pitkin hampain vasta kun kävi ilmi, ettei paremmin organisoitu torjuntakaan riittänyt turvamaan siviiliasutusta. Eräät taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset seikat puolsivat rajaseudun asuttuna pitämistä.