Hyväksymis- ja omistautumisterapian muutosprosessien merkitys masennuksen hoidossa : terapiaistuntojen välissä sovellettujen prosessien yhteys hoitotulokseen

Abstract

Masennus on maailmanlaajuisesti yksi yleisimmistä toimintakykyä alentavista mielenterveyden häiriöistä. Yleisimmin sairautta hoidetaan lääkkeillä tai psykoterapialla ja useissa terapiasuuntauksissa kotitehtäviä käytetään hoitoa tukevana elementtinä. Kotitehtävien tavoitteena on siirtää terapiassa opittuja taitoja asiakkaan arkielämään. Hyväksymis- ja omistautumisterapia on osoittautunut tehokkaaksi hoitomuodoksi masennuksen hoidossa ja sen käyttö onkin yleistynyt viime vuosina. Hyväksymis- ja omistautumisterapian tavoitteena on asiakkaan psykologisen joustavuuden kasvattaminen, johon pyritään kuuden eri muutosprosessin avulla. Terapiassa käytetään paljon kotitehtäviä, jotka keskittyvät prosessien soveltamiseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessien soveltamisella yhteyttä hoitotulokseen masennuksen hoidossa. Olimme erityisen kiinnostuneita siitä, onko jokin hyväksymis- ja omistautumisterapian prosesseista merkittävämpi hoitotuloksen kannalta kuin muut prosessit. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, onko masennuksen vaikeusaste tai psykologisen joustavuuden lähtötaso yhteydessä prosessien soveltamisen määrään.

Tutkimusaineistomme koostui 108:sta masennusdiagnoosin saaneesta 18–65-vuotiaasta henkilöstä. Tutkittavat osallistuivat kuuden kerran hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvaan lyhytinterventioon, jossa terapeutteina toimivat Jyväskylän yliopiston psykologian opiskelijat. Hoidon vaikuttavuutta seurattiin masennuksen oiremittareiden ja psyykkistä hyvinvointia kuvaavien prosessimittareiden avulla. Tutkittavien prosessien soveltamisen määrää terapiakertojen välissä seurattiin viikkopäiväkirjan (Act Weekly Diary) avulla, jonka tutkittavat täyttivät neljä kertaa hoidon aikana.

Tutkimuksen päätuloksena havaittiin, että mitä enemmän tutkittavat sovelsivat prosesseja terapiaistuntojen välissä, sitä enemmän heidän hoitotuloksensa paranivat. Prosesseista erityisesti hyväksynnän ja arvojen soveltaminen arjessa oli hoitotuloksen kannalta keskeistä. Masennuksen vaikeusaste tai psykologisen joustavuuden lähtötaso eivät olleet yhteydessä prosessien soveltamisen määrään. Havainto viittaa siihen, että nimenomaan prosessien soveltaminen arkielämässä on keskeistä masennuksen hoidossa.

Tutkimustulokset tukevat hyväksymis- ja omistautumisterapian käyttöä masennuksen hoidossa. Kliinisessä työssä prosessien soveltamista arjessa voidaan tukea erilaisten kotitehtävien avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että masennuksen hoidossa tulisi keskittyä etenkin hyväksynnän kasvattamiseen ja arvojen aktiiviseen työstämiseen vapaa-ajalla.