Äskettäin diagnosoitujen Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden kävely ja tasapaino : itsekoetun ja mitatun pystyasennon hallinnan ja kävelyn suoritusrajoitteet ICF-viitekehyksessä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äskettäin diagnosoidun Parkinson-potilaan itsearvioimaa pystyasennon hallintaa ja kävelyä suhteessa valittuihin kliinisten mittausten muuttujiin. Tutkimuksessa käytetyt mittarit olivat Bergin tasapainotesti (BBS), Timed Up and Go-testi (TUG), Four Square Stepping Test (FSST), GoodBalance ja GaitRite. Tutkittaville suoritettiin myös strukturoitu kysely tasapaino- ja kävelyrajoituksista.

Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, jonka aineisto kerättiin Satakunnan sairaanhoitopiirin alueella vapaaehtoisista, vuoden 2007 kuluessa diagnosoitujen uusien potilaiden joukosta. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen (ICF, International Classification of Functioning, Disability and Health) avulla rakennettiin kysely potilaiden itsearviontiin pystyasennon rajoituksistaan. Kokonaisotos (N) oli 10 henkilöä, viisi miestä ja viisi naista. Taustamuuttujiltaan sukupuolet eivät eronneet toisistaan paitsi pituuden suhteen.

Tutkittavien itsekoettu pystyasennon hallinnan summamuuttuja korreloi kävelyn ja tasapainon muuttujiin (r>.66, p<.05 ). Pystyasennon suoritukset jotka sisälsivät dual-task-toimintoja, korreloivat erittäin korkeasti (r>.80, p<.05) TUG:n, BBS:n ja GoodBalancella mitatun pystyasennon huojunnan (silmät auki, keskimääräinen y-nopeus ja silmät kiinni, vauhtimomentti) kanssa. Tutkittavien tasapaino oli keskitasoa verrattuna terveiden ikä- ja sukupuolivakioituihin viitearvoihin (GoodBalance).

Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että äskettäin diagnosoidun Parkinson-potilaan kävely ja tasapaino eivät ole merkittävästi heikentyneet suhteessa terveiden viitearvioihin. Tutkittavien oma kokemus pystyasennossa suoritettavien toimintojen heikentymisestä oli yhteydessä eräisiin kävelyn ja tasapainon muuttujiin. Kyseessä oleva havainto saattaa toimia indikaationa tarkempaan arviointiin ja fysioterapian varhaisempaan aloittamiseen.

The purpose of this study was to examine correlations between recently diagnosed patient’s self-reported and clinically measured balance and gait variables.

The research design was a nonexperimental, cross-sectional analysis of relationships. The data was gathered 2007 from Satakunta central hospital district including all the volunteered (N=10) recently diagnosed patients, five males (mean age 62y) and five females (mean age 66y). The International Classification for Functioning, Disability and Health (ICF) was used to comprehend overall impairments and construct the survey used to assess patient’s postural balance impairments. Males and females background information did not differ statistically except by the height. The study data included self-reported survey results and clinical measurements of postural balance (Berg Balance Scale, BBS), Four Square Step Test (FSST), Timed Up and Go Test (TUG), GoodBalance and gait (GaitRite).

Self-reported postural balance impairments, which included dual-tasks, correlated strongly (r<.80, p<.05) with TUG, BBS and GoodBalance (eyes open, mean y-speed and eyes closed, velocity moment)

The patient’s impaired postural balance and gait activities, compared to available reference values, are confirmed in this study. Also, compared to the results of Finnish age- and sex-matched reference values in GoodBalance measurement, patient group reached intermediate level..

In conclusion, self-reported feedback of patient’s postural balance and gait impairments may provide a mean for selecting patients more accurately sensitively for screening subclinical balance and gait symptoms. This may also provide an indicator for early physiotherapy intervention. Findings of this study should be confirmed with larger population and a control group.