Impakteja sisältävän yhdistetyn aerobic- ja step-aerobic -harjoittelun mahdollisten vaikutusten pysyvyys lievää polvinivelrikkoa sairastavilla 50-65 -vuotiailla naisilla : 12 kuukauden satunnaistetun ja kontrolloidun harjoitusintervention seurantatutkimus

Abstract

TIIVISTELMÄ IMPAKTEJA SISÄLTÄVÄN YHDISTETYN AEROBIC- JA STEP-AEROBIC -HARJOITTELUN MAHDOLLISTEN VAIKUTUSTEN PYSYVYYS LIEVÄÄ POLVINIVELRIKKOA SAIRASTAVILLA 50-65 -VUOTIAILLA NAISILLA - 12 kuukauden satunnaistetun ja kontrolloidun harjoitusintervention seurantatutkimus Maria Kasanen Fysioterapian Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos Kevät 2013 65 sivua, 10 liitettä Ohjaaja: Prof. Ari Heinonen ja tutkija Juhani Multanen, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos

Terapeuttista harjoittelua suositellaan sen kipua vähentävien ja toimintakykyä parantavien vaikutusten vuoksi polvinivelrikon hoidoksi osittain ristiriitaisista tutkimustuloksista huolimatta. Polvinivelrikkopotilaille ei tämän hetkisen tiedon valossa suositella polviniveliin kohdistuvia impakteja sisältävää harjoittelua. Tällaisella harjoittelulla tiedetään kuitenkin olevan positiivisia vaikutuksia luukudokseen. Tässä satunnaistetun ja kontrolloidun harjoitusintervention seurantatutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää yhdistetyn aerobic- ja step-aerobic -harjoitusintervention vaikutuksia ja mahdollisten vaikutusten pysyvyyttä kipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja fyysiseen suorituskykyyn lievää nivelrikkoa (Kellgren-Lawrence -luokitus 1 tai 2) postmenopausaalisilla 50-65 -vuotiailla naisilla.

Tutkimukseen osallistui 80 sisäänottokriteerit täyttävää naista. Harjoitusryhmä toteutti progressiivisesti etenevää aerobic- ja step-aerobic -harjoittelua kolme kertaa viikossa 12 kuukauden ajan. Kontrolliryhmäläisiä ohjeistettiin ylläpitämään tavanomaista fyysistä aktiivisuuttaan ja heille järjestettiin joka kolmas kuukausi luentoja polvinivelrikon hoitoon kuuluvista terveellisistä elämäntavoista. Tutkittaville toteutettiin alkumittaukset (0 kk), loppumittaukset (12 kk) ja seurantamittaukset 12 kuukauden seurannan jälkeen (24 kk). Tutkimuksessa lopputulosmuuttujina olivat itsearvioidut polvikipu ja toimintakyky KOOS -kyselylomakkeen kipu- ja toimintahaittaosioilla mitattuna sekä fyysistä suorituskykyä kuvaavina mittareina 8-juoksu ja maksimaaliset isometriset polven ojennus- ja koukistusvoimamittaukset. Lisäksi tutkittavien liikunta-aktiivisuutta mitattiin liikuntapäiväkirjan ja harjoitteluryhmään osallistumisen avulla. Osa tutkittavista jäi pois tutkimuksesta tai mittauksista intervention (harjoitusryhmästä 4 tutkittavaa) tai seurannan aikana (harjoitusryhmästä 11 tutkittavaa ja kontrolliryhmästä 10 tutkittavaa). Tilastolliseen kovarianssianalyysiin jäi yhteensä 45 tutkittavaa (harjoitusryhmä n=21, kontrolliryhmä n=24), joilla oli kaikista lopputulosmuuttujista alku-, loppu- ja seurantamittauksen tulokset.

Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja harjoitus- ja kontrolliryhmän välillä minkään lopputulosmuuttujan suhteen loppu- tai seurantamittauksessa. Tämän tutkimuksen perusteella impakteja sisältävästä harjoittelusta ei ole lievää polvinivelrikkoa sairastaville naisille hyötyä, mutta ei myöskään haittaa kivun ja toimintakyvyn suhteen harjoittelun aikana tai seurannassa.

Asiasanat: polvinivelrikko, terapeuttinen harjoittelu, aerobic, step-aerobic, kipu, fyysinen toimintakyky, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

ABSTRACT EFFECTS OF HIGH-IMPACT EXERCISE FOR KNEE PAIN AND PHYSICAL FUNCTION IN 50-65 YEARS OLD POSTMENOPAUSAL WOMEN WITH MINIMAL CHANGES OF KNEE OSTEOARTHRITIS - Randomized controlled intervention with 12 months follow up study Maria Kasanen Physiotherapy Master’s Thesis University of Jyväskylä, Faculty of Sports and Health Sciences, Department of Health Sciences Spring 2013 65 pages, 10 appendices Supervisor: Prof. Ari Heinonen and researcher Juhani Multanen, University of Jyväskylä, Department of Health Sciences

Despite, contradictory research result, therapeutic exercise is widely recommended for management knee osteoarthritis. High-impact exercise is not recommended for patient with knee osteoarthritis because impact cause high stress to knee joint, bone and cartilage. Impacts are suggested to be beneficial to the bone. The purpose of this randomized controlled intervention with follow up study was to evaluate effects of progressive composite aerobic and step-aerobic exercise to knee pain and physical function in postmenopausal women with minimal changes of knee osteoarthritis (Kellgren-Lawrence grade 1 or 2). Moreover training effects were evaluated after 12 months follow up period.

A total of 80 women (aged 50-65 years) were randomized to intervention and control groups. Knee Injury and Osteoarthritis Outcome Score (KOOS) was used to evaluate subjects’ sensation of pain and subjective physical function. Maximum isometric knee flexor and extensor strength and dynamic balance by figure-of-eight-run were also assessed. In addition to these measures both groups completed sport diary. Pain and physical function were examined at baseline (0 month), post-training (12 month) and after 12 months follow up period (24 month). Finally 45 women (intervention group n=21, control group n=24), wich had results every three measurement points, included in statistical analysis.

Between control and intervention groups were no statistically significant differences in pain or physical function tests. Progressive high-impact exercises were not advantageous to postmenopausal women with minimal changes of knee osteoarthritis but however exercises were not disadvantage to pain or physical function during intervention or follow up.

Keywords: knee osteoarthritis, therapeutic exercise/exercise therapy, aerobic, step-aerobic, pain, physical function, randomized controlled trial