Tämän sosiaalityön pro gradu-tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, millaisia merkityksiä nuoret antavat työpajatoiminnalle ja millaisia muutoksia heidän elämässään on tapahtunut työpajatoimintaan osallistumisen myötä. Työpajatoiminnan tavoitteeksi on asetettu muun muassa koulutukseen ja työhön ohjaaminen sekä yksilöllisen tuen antaminen, sosiaalinen vahvistaminen ja arjenhallintataitojen kartuttaminen mahdollisen syrjäytymiskierteen ehkäisemiseksi tai katkaisemiseksi. Tähän tavoitteeseen pyritään yksilö- ja työvalmennuksen keinoin. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää myös sitä, ovatko nuorten työpajalle antamat merkitykset yhteneväisiä työpajatoiminnalle annettujen virallisten tavoitteiden ja tehtävien kanssa vai poikkeavatko ne toisistaan.
Syrjäytymistä, huono-osaisuutta ja marginalisaatiota koskevat teoriat muodostavat tutkimuksen viitekehyksen. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä on käsitelty yksilö-, ryhmä- ja verkostotyötä. Tutkimus on etnografinen tapaustutkimus.
Aineisto koostuu erään Pohjois-Suomessa sijaitsevan verkostomuotoisen työpajan ryhmäpäivissä tehdyistä havainnoista, jotka on koottu tarinan muotoon. Lisäksi työpajatoiminnassa mukana olevia nuoria on haastateltu teemahaastatteluilla. Haastattelut on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Nuorten toiminnalle antamia merkityksiä ovat toiminnan vapaaehtoisuus sekä se, että työpajatoimintaa ei koeta viranomaistoiminnaksi. Työntekijöiden helppo tavoitettavuus ja nopea tuen tarpeisiin vastaaminen ovat keskeisiä työpajatoiminnalle annettuja merkityksiä. Ryhmäpäiville annetut merkitykset liittyvät niiden sosiaaliseen merkitykseen ja vertaisuuden kokemukseen. Työskentelyyn liittyviä merkityksiä ovat nuoren elämäntilanteen huomioiminen kokonaisvaltaisesti, osallisuuden kokemus, nuoren yksilöllisyyden huomioiminen sekä se, että nuoria tavataan myös muualla kuin toimistoympäristössä. Yksilövalmentajaan liittyvät merkitykset liittyvät häneltä saatuun ohjaukseen, tukeen ja neuvontaan sekä kokemukseen siitä, että nuoret ovat tulleet kohdatuiksi ja kuulluiksi. Nuorten elämässä on tapahtunut positiivisia muutoksia työpajatoiminnassa aloittamisen myötä muun muassa ammatillisten opintojen ja työharjoittelun aloittaminen sekä työllistyminen. Nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt, elämään on tullut rytmiä, sosiaaliset taidot vahvistuneet, itsetunto kohonnut sekä stressi ja masennus helpottaneet. Yksi nuori sai suoritettua ammatillisen tutkinnon loppuun ja yhden nuoren koulunkäynti on muuttunut säännöllisemmäksi. Lisäksi yksi nuori kertoi saaneensa työpajatoiminnasta hyvän ystävän. Myös nuorten luottamus muihin ihmisiin on kasvanut ja heille on tullut rohkeutta eri asioiden kohtaamiseen. Edellä mainitut merkitykset ovat yhteneväisiä työpajatoiminnalle annettujen virallisten tehtävien ja tavoitteiden kanssa.
...
