Sairautta ja köyhyyttä vastaan : argumentit hyväntekeväisyyden puolesta 1700-luvun jälkipuoliskon Lontoossa

Abstract

Lontooseen perustettiin 1700-luvulla kymmeniä hyväntekeväisyydellä rahoitettuja sairaaloita, synnytyssairaaloita ja lastenkoteja. Perustamisaalto kiihtyi vuosisadan jälkipuoliskolla. Laitokset tarjosivat maksutonta hoitoa työtätekevälle rahvaalle, jolla ei ollut varaa maksaa hoidosta. Koska hyväntekeväisyyslaitokset toimivat lahjoittajien hyväntahtoisuuden varassa, oli niiden jatkuvasti mainostettava itseään ja pystyttävä perustelemaan toimintansa tarpeellisuus suurelle yleisölle. Pääasiallinen keino tiedottaa toiminnasta olivat vuosittain julkaistut toimintakertomukset, jotka samalla toimivat mainoksina entisille ja mahdollisille uusille lahjoittajille. Tässä tutkielmassa lähteistönä käytetään seitsemän eri hoitolaitoksen toimintakertomuksia. Neljä laitoksista tarjosi yleistä sairaanhoitoa, kaksi toimi synnytyssairaaloina ja yksi löytölapsihospitaalina. Tarkastelun kohteena ovat hyväntekeväisyyden puolesta esitetyt argumentit. Argumentit on jaettu neljään eri kategoriaan. Ensiksi esittelyssä ovat lähimmäisenrakkauteen vetoavat argumentit, toisena argumentit, jotka painottavat köyhien ansainneen oikeuden apuun omalla työteliäisyydellään, kolmantena hoidon tehokkuutta korostavat argumentit ja neljäntenä argumentit, jotka painottavat köyhille annettavan avun merkitystä kansakunnan vauraudelle. Ensimmäinen kategoria edusti perinteistä uskonnollista ajattelua. Köyhien auttaminen oli velvollisuus Jumalaa kohtaa. Muut kolme kategoriaa edustavat uudenaikaisempaa, valistuksen synnyttämää hyötyajattelua. Köyhien ahkeruutta korostettiin ja painotettiin heidän ansainneen hoidon ikään kuin vaihtokauppana työpanoksestaan yhteiskunnalle. Hoidon tehokkuutta korostavilla argumenteilla pyrittiin erottautumaan muista hyväntekeväisyyslaitoksista ja osoittamaan tilastojen avulla, että kyseinen hoitolaitos tarjoaa tehokkainta mahdollista hoitoa vastineeksi lahjoituksesta. Kansakunnan tulevaisuutta, köyhien merkitystä vaurauden luojina ja hyväntekeväisyyttä kannattavana investointina korostavat argumentit edustivat selkeimmin valistusajattelua. Hyötyajattelun ja optimismin myötä köyhien työpanoksen tehokas käyttö ja mahdollisimman suuri väkiluku nousivat keskeisiksi tavoitteiksi kansakunnan menestyksen kannalt