Tutkielma käsittelee neuvostonuorison tuottamia arkielämän julkisia representaatioita käyttäen lähteenään nuortenlehti Yunostiin lähetettyjä lukijakirjeitä. Tutkielma kuvaa arkielämän eri aspekteja, kuten ihmissuhteita, opiskelua ja työelämää, kiinnittäen erityistä huomiota yhteiskunnan arvojen, ideologian ja ihanteiden näkymiseen nuorten tuottamissa arkensa kuvauksissa. Tutkielman toinen keskeinen tutkimuskohde ovat itseilmaisun rajat neuvostoliittolaisessa journalismissa vuosina 1964-1982. Tutkielman tavoitteena on analysoida, millaisia kirjeitä julkaistiin, miten ne suhteutuivat yhteiskunnan viralliseen ideologiaan, millaisia yhteiskunnallisia epäkohtia oli mahdollista kritisoida ja millaisia elementtejä nuoriso pyrki korostamaan arkielämäänsä kuvatessaan.
Käytetty lähdeaineisto koostuu Yunostissa vuosina 1964-1982 julkaistuista lukijakirjeistä, joita on yhteensä noin 250 kappaletta. Aineisto on jaoteltu temaattisesti kolmeen laajempaan alalukuun, joiden teemat ovat yhteiskunnan
keskeisimmät arvot ja niitä ylläpitävät rakenteet, ihmissuhteet ja sukupolvien väliset erot, sekä ammatinvalinta ja työelämä. Analyysin teoreettisena pohjana toimivat Hans-Georg Gadamerin hermeneuttisen ymmärtämisen teoria sekä Quentin Skinnerin kontekstualisoiva tekstianalyysi. Tutkielman tavoite on suhteuttaa kirjeiden sisältö tutkimusajankohdan poliittisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin konteksteihin hyödyntäen laajaa tutkimuskirjallisuutta historian, politiikan tutkimuksen ja sosiologian aloilta. Lisäksi neuvostoyhteiskuntaan olennaisella tavalla kuuluvat käsitteelliset vastaparit, kuten kollektiivisuus ja yksilöllisyys sekä julkisuus ja yksityisyys nousevat vahvasti esiin aineiston analyysissa.
Tutkielma osoittaa, että neuvostolehdistön pyrkimys ohjata yleistä mielipidettä vallanpitäjien toivomaan suuntaan sekä valistaa lukijakuntaansa vaikutti vahvasti lukijakirjeitä koskevaan julkaisupolitiikkaan. Yhteiskunnallisesti aroista asioista kirjoitettaessa näiden representaatioiden tuli tukea lehden kasvatuksellisia päämääriä. Kriittisiä mielipiteitä oli mahdollista esittää julkisesti, jos kritiikki suunnattiin itse järjestelmän sijaan johonkin sen yksittäiseen osaan. Tällöin kritiikki saattoi olla itsekritiikkiä tai kannustusta yhteisiin ponnistuksiin yleisen hyvän lisäämiseksi. Suurin osa julkaistuista kirjeistä oli sävyltään ideologisia ja yhteiskunnan yleisiä ihanteita ja tavoitteita myötäileviä. Tämä näkyi esimerkiksi teollisuus- ja maatalousammattien voimakkaana korostamisena. Yhteiskunnalliset arvot ja ideologia näkyivät voimakkaasti kirjeissä, joiden tyylillisistä eroistaan huolimatta voi katsoa pyrkineen tukemaan ihanneyhteiskunnan rakentamisen prosessia.
...
