Tämän pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää naisjääkiekkoilijoiden käsityksiä heidän kielenkäytöstään ja kielellisistä asenteistaan. Tavoitteenani oli kartoittaa muun muassa naisjääkiekkoilijoiden idiolekteja, heidän tapaansa nimetä eri kielenmuotoja ja asennoitumista niitä kohtaan, heidän keskinäisen kielenkäyttönsä piirteitä sekä urheilun ja urheilutilanteiden mahdollista vaikutusta heidän kielenkäyttöönsä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselyn avulla neljästä naisten jääkiekkojoukkueesta kaudella 2011–2012. Joukkueet olivat eri puolilta Suomea, jonka lisäksi pelaajat olivat taustoiltaan hyvin heterogeenisia. Kyselyyn vastasi yhteensä 54 naisjääkiekkoilijaa, joista osa oli alaikäisiä. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla ja tuloksia arvioitiin sekä taustakirjallisuuden että keskusteluiden avulla hankitun taustatiedon avulla.
Naisjääkiekkoilijoiden vastauksista selvisi, että heidän idiolektinsa koostuvat pääasiassa murteista, yleiskieli
semmistä puhetavoista ja näiden yhdistelmistä. Kielellisissä asenteissa oli odotetusti hajontaa, mutta pääkaupunkiseudun puhekielet koettiin kaikissa joukkueissa yksinomaan ärsyttäviksi. Naisten käyttämä metakieli osoitti, että kielestä tehdyt havainnot liittyivät paitsi erilaisiin puhetapoihin, myös kielenpuhujiin ja heidän tapaansa ilmaista asiansa. Myös puheen sisältöseikkoja ja luonnollisuutta huomioitiin arvioinnin yhteydessä.
Noin puolet vastaajista koki urheilun vaikuttaneen kielenkäyttöönsä. Eniten mainittuja vaikutuksia olivat murteiden sekoittuminen, puheen epäkorrektiutuminen ja laji- tai joukkuekohtaisen sanaston omaksuminen. Vastaava määrä naisista koki puheensa vaihtelevan tilanteittain. Omiksi puhetilanteikseen nimettiin esimerkiksi urheilu, perhe ja työ.
Naisjääkiekkoilijoiden vastauksista kävi ilmi, että urheilutilanteissa käytettävä puhetapa muodostaa selkeästi oman rekisterinsä, jolle tunnusomaisia piirteitä ovat epäkorrektius, kiroilu ja suorasukaisuus. Aineistossa tätä puhetapaa kuvattiin usein ronskiksi. Kyseistä puhetapaa havainnoitiin laaja-alaisesti kaikissa neljässä joukkueessa ja useissa eri kyselyn osissa. Havaintoja tekivät myös sellaiset vastaajat ja joukkueet, jotka profiloituivat kielenkäytöltään neutraalimmiksi. Epäkorrekti puhetapa liitettiin toistuvasti sekä oman joukkueen jäsenten että muiden joukkueiden kielenkäyttöön ja poikkeuksetta myös miesurheilijoiden puheeseen.
Sen sijaan ei-urheilevien naisten puheeseen vastaavanlaisen kielenkäytön ei katsottu kuuluvan. Urheilutilanteiden puhe vaikuttikin toimivan eräänlaisena keinona rakentaa urheilullista identiteettiä sekä erottautua joko muista ryhmistä tai ei-urheilevista naisista. Muilla esiin nostetuilla kielenpiirteillä, kuten murteilla, ei ollut havaittavissa samankaltaista funktiota.
...
